Loviisa

 Kotkasta Loviisaan matkatessa saimme esimakua saaristosta.
Upeita kallioisia saaria ja kivisiä luotoja.

Loviisa on jossain tuolla.... oli aika lähelläkin, sumuinen ilta siis.

Loviisan huoltolaiturissa on parkissa tällainen kaunotar.











Rannalla käytiin pyörähtämässä. Satamavalvoja ei ollut paikalla, mutta selvisipä, että Loviisaan tutustutaan kyllä tarkemmin kunhan nyt ensin säntäillään sinne Sotkamoon ja takaisin.

Kovaa tuulta merellä, Niemiset Kotkassa

  Tiistaina oli tarkoitus tosiaan lähteä jatkamaan kohti länttä, mutta eipä siitä mitään tullut, joten lähdimme käymään Kairossa. Kapakin miljöö oli mainio, yhden yhtä merimiestä ei kyllä paikalla ollut, eikä kai nykyään ole missään muuallakaan. Eivät ne laivat niin kauan satamissa ole, että miehistö ehtisi käydä edes yhdellä...

Kairon retkellä löydettiin ihan sattumalta kaupungin paras ravintola. Vanhassa Fiskarissa oli ihan taivaallisia simpukoita tarjolla, eikä ollut moitteen sijaa ahvenissa tai jälkkäreissäkään.

Kotkassa tehtiin tyyntymistä odotellessa huolto hommia. Nyt toimii VHF ja AIS. Piiskat on katolla ja antennipiuhat juotettuina, niin että eivät irtoile!

Kotkaan kannattaa jumiutua. Kiitos Tarja ja Kale hyvästä ruuasta, juomasta ja erityisesti seurasta!
... Ja kuten Tarjan verenperintö velvoittaa, saimme eväät mukaan. Tänään nautiskeltiin päiväkahvit herkuilla höystettynä. Kiitos!
Nyt on helatorstai, klo kutakuinkin 17 ja keikuttelemme parhaillaan kohti Loviisaa. Tuuli on kyllä rauhoittunut ja aallonkorkeuskin melko mitätön, mutta avarammalla paikalla vähän Aliisa rullailee mainingin mukana.

Kotka

Rantauduimme Kotkan Sapokan vierasvenesatamaan sunnuntai-iltana ja Sanni lähti kotiin Mummin ja Vaarin kanssa, ei tosin ihan suoraan, piti ensin käydä ihailemassa keskustan puistoa.
Jyrkin kanssa ei vielä ehditty sunnuntaina puistoihin, mutta maanantaina vietettiin sitten Tarjan ja Kalen suosiollisella avustuksella Kotkan sight seeing päivä. Hienonnäköinen kaupunki, alla kuva puistosta.

Illan tullen tehtiin VHF remonttia ja AIS asennuksia. Ja tulipa otettua jokunen kuvakin, toivottavasti ei asennukset ole yhtä omalaatuisia kuin kuva, jonka sain otettua - eläköön digikamera-aika!

Tuulet nousi sen verran, että olemme nyt Kotkassa "jumissa". Kun ei ole pakko, niin annetaan olla menemättä merelle... vettäkin sataa, kastuisihan sitä, jos koittaisi johonkin lähteä. Menee se 27.5. tässäkin ja tarpeen mukaan vaikka huominen keskiviikkokin. Tiedä vaikka kävisin uudelleen saunassakin, hyvä sauna on Sapokan rannassa!

Virallisesti Suomessa taas

Santiossa käytiin passien tarkistuksessa ja tulli-ilmoitus jätettiin ja ei muuta kuin kohti Kotkaa.

Ei muuten hassummat maisemat tuolla Santiossa, ylemmässä kuvassa tuo tarkistuslaituri ja alakuvassa näkymä laiturin nokasta länteen päin.

Saimaan kanavalta merelle

 Lauantai-iltana saavuimme Juustilaan (Brusnitchnoen). Hiljaista oli sielläkin, vain puutavaralaiva Vekara meni sulusta läpi. 

Venäjän rajamuodollisuuksista selvittiin helposti ja melko nopeasti, ei mennyt aikaa sen enempää kuin Suomen viranomaisten kanssa. Huonosti vaan ymmärrettiin mitä simpsakat venäläiset rajavalvojat puhuivat keskenään. Eivät olleet naamat pahasti myttyrällä ollenkaan eivätkä tosiaan mitään moukarinheittäjä naisia.


 Venäjän tullitarkastuksen hoiti yksi mies ja sekin meni tosi näpsäkästi. Ei kyllä mitään valittamista venäläisten suhteen. Ainoat venäläiset alukset joita nähtiin vesillä sunnuntaina oli kolme puutavara-alusta (tosin kahdessa ei ollut kotipaikkaa eikä lippua, niin että ne saattoi olla muitakin kuin venäläisiä...) ja kalastajien kumiveneitä. Merivartiosto oli tiukasti maissa.

Tämän lähempänä Viipuria ei ole tarkoituskaan käydä tällä reissulla.

Ja sitten oltiinkin merellä!

Saimaan kanava

Saimaan kanavan sulut oli ohjelmistossamme lauantaina.
Ensimmäinen sulku oli Mälkiä, sinne mennessä totesimme, että VHF puhelimemme ei lähetä viestejä niinkuin pitää, onneksi käsiVHF toimi moitteetta.
Sulun pohjalla oli muuten paras mahdollinen paikka hirmuisessa helteessä. Sulut olivat perin helppoja kuljettavia - ainakin alaspäin. Heinäkuussa selviää miten lie ylöspäin.

Seuraava sulku oli Mustola ja meille oli jo portit auki, kun mentiin. Kanavan rannat ovat sangen kauniita, jalopuuvoittoista maisemaa, ihan niin kuin Järvi-Suomessakin.

Soskuaan ei päästy ihan suoriltaan. Kohtalaisen kokoinen vastaantulija, kuten kuvasta näkyy. Muuta kaupallista liikennettä emme kanavassa nähneet kuin näitä valtavia puutavara-aluksia. Eikä kyllä huviveneitäkään ollut kovin montaa liikkeellä. Yksi tuli vastaan ja kaksi oli Juustilassa yöpymässä.

Hankalin paikka oli yllättäen Soskuan sulun ja Kansolan sillan välinen alue. Jouduimme keskelle soutumaajoukkueen harjoituksia. Melkoista vauhtia liikkuu soutuveneet... valitettavasti vaan osalla ei ihan meinaa linja pysyä suorana, niin että piti vähän pelätä milloin joku kopsauttaa perään... No ei onneksi kukaan soutanut meitä päin.

Kansolan sillan alta emme yrittäneet mahtua vaan silta avattiin, jotta ei tarvinnut pelätä kompassin ja tuulimittarin puolesta. Soutajat näkyvissä muuten tässäkin...

Ja sitten oltiinkin jo Nuijamaan raja-asemalla. Saimme leimoja alusilmoituksiin. Homma hoitui nopsasti ja olimme sitten valmiita Venäjän aluevesille. Kuvassa näkyy matkustaja-alus Carelia, joka oli tulossa Viipurista. Carelian takana oikealla puolella näkyvä metsä on jo Venäjää.

Puumala Lappeenranta

Mielellään olisimme olleet Puumalassa pitempäänkin, mutta ei auttanut muu kuin lähteä eteenpäin jotta pääsisimme illasta Lappeenrantaan.

 Ihan hyvissä ajoin päivällä näkyi tehtaan piippu ja muutkin tutut maisemat ja jopa laivahirvitys nimeltä Camilla. En kehtaa tähän edes kuvaa laittaa... Etsiköön kuvan netistä ken haluaa.

Sanni jäi emännöimään alusta, kun lähdimme Jyrkin kanssa käymään "töissä" ja juhlissa.

Puumala

Puumalassa yövyimme sillan alla, nukkua sai ehkä nelisen tuntia.
Laivakoira toki nukkui matkallakin.

Puumalassa tapasimme 8 kk vanhan bernin paimenkoirapojan ja hänen saksaa ja englantia haastelevan emäntänsä. Kaupassa vielä käväisin ja taas jatkettiin matkaa...

Savonlinna

Savonlinnassakin oli hellettä omat tarpeet. Päiväkävelyllä bongasimme Aliisan isosiskon, Letizian.
Torilla nautiskeltiin jätskistä ja katseltiin valkokylkiä. Mahtavia ovat nuo höyrylaivat.

Kyläreissun jälkeen oli aika jättää Savonlinna ja suunnata etelään. Puumalaan lähtiessä taivas näytti taas pilvistyvän, mutta tällä kertaa salamointi jäi vähän vähemmälle.

Varkaudesta Savonlinnaan

Matka alkoi illan suussa helteen helpotuttua. Kapteeni oli onnellinen, kun oli ajettavana ihan uusia vesiä....
Pian satamasta lähdön jälkeen alkoi valoshow joka jatkui melkeinpä Savonlinnaan saakka - ukkosta virkamiehen työpäivän ajan siis.

Lentävä pieksämäkeläinen

Aliisa aloitti matkansa hyvin lennokkaasti. Hallista trailerilla ulosa ja sitten kuorma-auton lavetille. Noin kolmen tunnin kuluttua oltiinkin sitten jo Varkaudessa.
Matkalla ohitettiin Aliisan syntymähalli ja muitakin tuttuja maisemia.

Tavarakuorma

Kärrillinen tavaraa piiloteltiin eripuolille Aliisaa perjantaina. Melkein kaikki tuli mukaan kerralla... Reissun alku menikin sitten siirrellessä tavaroita oikeille paikoilleen, kun maalauksen ym. huoltojen takia alus oli viikonlopun yli vielä lähinnä rakennustyömaa.

Kesäkauden alku

Veneilykauden aloitus on yhtä kuin kylkien vahaus. Kävi melko nopsasti ja näppärästi, vaikka vaha ei meinannut millään kuivua, kun oli niin kylmä päivä.