Vuorissalo

 Kesälomaveneilyn viimeinen yö vietettiin Vuorissalossa. Tälle kertaa käytiin kokeilemassa Jämsän pursiseuran tukikohdan laituria. Hyvä oli! Tiedä vaikka liittyisimme jäseniksi JäPSiin...

Päivä oli todella kaunis, kesäinen suorastaan.

Kaikenlaisia syksyn merkkejä oli nähtävissä lenkin varrella, kanerva kukki...

... anopin herkkusieniä ja joitain muitakin sieniä oli ilmestynyt. Keräsin kaikkiaan neljä (melko suurta) tattia, eiköhän niistä pieni iltaherkku saada tehtyå.

Myös puiden lehdet alkavat vähitellen vaihtaa väriä. Syksystä huolimatta, tänäkin vuonna, kävin uimassa veneilyloman viimeisenä päivänä. Oli lenkin jälkeen niin hiki ja sen verran reippaasti hirvikärpäsiä ja punkkeja liikkeellä, että pakko oli käydä järvessä.

Tässä kuvassa sitten viimeinen ateria. Kun nämä lampaan ulkofileet oli pistelty pimentoon, oli aika lähteä kohti Kuhmoista, kotia ja töitä. Blogi vaikenee tältä vuodelta, vaikka edessä onkin vielä useita päiviä vesillä syksyn aikana.

Livansaari

 Livansaari on Päijänteen virkistysalueyhdistyksen tukikohtia. Hieno saari, jolla vain yksi mökki, joka ei kovin asutulta vaikuta.
Aamulenkillä näytti, että olen suuremmankin veden äärellä. Oikeasti tuolla usvassa on saaria ja mannertakin...

Kun lähdettiin ajelemaan kohti seuraavaa kohdetta, niin usva oli häipynyt ja päivä muuttunut sangen kauniiksi.

Laukaa, Jyväskylä

Seuraava yöpymispaikkamme oli Laukaa, vuoden 2017 vierasvenesatama. Hyvä on laituri, rauhallista oli näin off season ja vessat ja suihkut ym. olivat oikein siistit.

Satamassa harjoitettiin uutta uskontoa. Aikaisempina vuosina on kumarreltu ja pyllistelty uunin ja lieden takia, nyt vaihteiston. Onneksi vaihteistoöljyvuoto todettiin melko pieneksi, joten voimme seilata kauden loppuun ja vasta talvella tehdään akseli- ja vaihteistoremontti.

Laukaasta Jyväskylään on matkalla kaksi kanavaa: Kuhankoski ja Vaajakoski. Vaajakosken sulutus oli oikein juhlallinen; se oli neljässadas sulutus Aliisalla.






Jyväskylästä matkaamme lähti runsaasti hyviä ruokatarvikkeita, viinejä ja Minna.

Äänekoski, paluumatka

 Äänekosken kapean sisäänajoväylän reimarit ovat kovin väsyneitä. Kauimmainen näkyvä vihreä näyttäisi pötköttävän rannalla...

... ja sitten vähän matkan päässä on tällainen oikeasti pötköttävä.

Iltakävelyllä käytiin tutustumassa Äänekosken Kuhnamojärven puoleiseen satamaan. Hyvä laituri, ei muita palveluita, mutta harvoinpa niitä tarvitseekaan. Tänne voi siis joskus parkkeerata. Samalla retkellä löytyi myös mm. terveyskeskus.

 Aamulla ihailin sitten kaupungin Keiteleen puoleisen sataman puiston puita. Tässä lehtikuusi...

... ja tavallinen kuusi.

Kaikenlaista

 Haukka. Oikein kun kuvaa suurentaa, niin hieman näyttäisi siltä, että olisi nuolihaukka. Valitettavasti kohde ei suostunut yhtään lähemmäs lentämään.

 Pihakoristeita

 Horsmakiitäjän toukka

Sateensuojassa. Tervossa satoi rakeita(kin).

Viukari

 Viukarissa oli todella hieno keli, vaikka aamu olikin perin harmaa, mutta pian päästiin nauttimaan melkein hellekelistä.

 Puska, jossa vaanii tiikeri. Hyvä on tuo suojaväri...

 Aliisa Viukarin laiturissa. Iltapäivän ja illan mittaan saatiin kaikkiaan neljä venekuntaa kaveriksemme ja yksi vielä parkkeerasi lahden toiselle puolelle hiekkarannalle.

 Hiekkarannalle, jolla koirat kävivät rallittelemassa päivällä, silloin kun siellä ei vielä ollut ketään.

Yleensä koirat tulee tuosta nokalta laiturille hyvinkin nopsasti. Tällä kertaa Tilda jäi miettimään, että sanoikohan joku, että ei mene...

Kanavia

 Kerkonkosken sulku. En muistanut ottaa kuvaa, kun sulkuun ajettiin, mutta tässä kuvasarja siitä eteenpäin, kun vesi on jo nostettu Kiesimäjärven korkeudelle. Ensin portti kiinni, sitten se alkaa aukeamaan ja lopulta portti on auki ja vihreä valo palaa... saa mennä!

 Nämä ylävesien kanavat täyttyvät ja tyhjentyvät alhaalta päin, eikä porttien kautta. Niinpä suluissa näyttää siltä, että vene kelluu vissyvedessä; poreita riittää.

Konnevedeltä siirryttiin Keiteleelle Neiturin kanavan kautta. Vähän näytti ahtaalta tuo ulosmeno, mutta hyvin siitä mahtui työaluksen ohi.

 Kuvassa yhdistelmäajoneuvo edestä kuvattuna.

Kohti Säynätsaloa

Edellisen illan merkit oli vielä aamulla pöydällä, kun lopulta kömmittiin ylös. Osaavat Toscanassa tehdä viiniä, eikä tuo alkoholitonkaan viini ihan pahaa ole.

Öljyt oli pysyneet vaihteistossa yön yli, joten lähdettiin sitten kohti etelää. Säynätsatamia jo varoiteltiin, että täältä tullaan, valitettavasti.

Tänään on kyllä todella harmaa päivä. Vettäkin satelee, mutta lämpötila on kuitenkin lähempänä seitsemäätoista.

Iisvesi

Tervossa tutustuttiin Savelan ulkoilualueeseen tai oikeammin, kävelimme sinne ulkoilualueen kodalle ja katseltiin ympärillemme emmekä käyneet edes latujen pohjia katsastamassa, kun vesisade hätisteli meitä pitkin matkaa milloin minkäkin puun alle suojaan.
Ajatus oli, että olisimme viettäneet toisenkin yön Tervossa, mutta tuuli puhkui pohjoisesta niin tormakkaasti, että laiturissa tuli merisairaaksi (ainakin melkein), niinpä päätimme lähteä kohti etelää ja parkkeerasimme neljä tuntia myöhemmin Iisvedelle.

Löysimme todellisen turvasataman. Aallonmurtajan toisella puolella velloi melkoinen myrsky. Tuulennopeus kävi jopa 13 m/s lukemissa.

Seuraavan päivän Iisvesi kävelyllä löytyi Iisveden koulu ja päiväkoti ja palvelukeskus. Valitettavasti tästäkin kylästä on kauppa näivettynyt hengiltä. Rantapaviljongin isäntä valitteli, että vähän on ollut veneitä vieraana heillä tänä kesänä. Erikoista, voihan se olla, että helle on vähentänyt veneilyäkin niin kuin huvipuistossa käyntiä. Mutta toinen syy voisi olla kaupan katoaminen kylältä.
Kävelyretkellä kuvattua: Hiljaa virtaa Suonenjoki:

Lenkin jälkeen oli tarkoitus lähteä kohti Konnevettä, mutta siinä kohdalla eteen tuli suunnitelmien muutos. Koneen rutiini lähtötarkastuksessa kapteeni totesi, että pilssissä on öljyä. Moottorin öljyt olivat onneksi siellä missä pitikin, mutta vaihteiston öljytikku oli kuiva. Erinäisten soittelujen, googlailujen jälkeen saatiin selville mitä öljyä tarvittiin ja miten paljon. Kapteeni kävi tutustumassa taksilla Suonenjoen parhaaseen (ainoaan) huoltoasemaan ja löysi sopivan öljypänikän. Illalla sitten tankattiin vaihteistoon öljyä ja aamulla sitten katsotaan päästäänkö jatkamaan matkaa.

Pielavedeltä takaisin Tervoon

 Päätettiin lähteä takaisin etelää kohti, matkalla käytiin vilkaisemassa miltä Pielaveden Kirkkoniemen retkisatama näyttää, mutta ei sinne päässyt ja pohja oli kartan mukaan kivikkoista, joten ankkurointikin oli vähän turhan riskaabelia erityisesti, kun tuuli oli melko navakkaa.
Matkalla yksi prinsessa nukkui tyyny kasasssa....

ja toinen kerjäsi salaattia.

 Auringonlaskun aikaan oli perin värikästä...

ja vielä värikkäämpää, kun aurinko oli jo kadonnut metsien taa.

Pielavesi

 Pielavedellä oli melkoisen tuulista. Parhaimman tuntemamme pitsapaikan Satamaravintola Laivurin viiri sojottaa ihan vaakasuorassa, kun tarkasti kuvaa katsoo. Myös Aliisan lippu on ihan suorana....

 Iltalenkillä löydettiin todella paljon meille uutta Pielavedeltä. Kuvan satumetsän ohi on kävelty ennenkin, mutta ei se ehkä ikinä ennen ole ollut noin satumainen. Valaistus osui kohdalleen.
Niin niitä muita löytöjä: uimaranta, terveyskeskus, matkahuolto....

Pähkinähakit oli vaeltaneet myös Pielavedelle ja siellä sain lopulta kuvattua toisen vaeltajan: amiraaliperhosen. Niitä on nähty pitkin kesää, mutta ne ovat olleet niin kiireisiä, että ei ole ollut toivoakaan kuvasta.

Tervo

Tervon kylällä on soistunut lampi, jonka ympäri pääsee pitkospuita myöten. Yllä iso kuva suomaisemasta ja alempana näkyy se lampikin, kuva otettu lintutornista. Lintuja ei juuri näkynyt, lammella oli yksinäinen joutsen ja pari-kolme sorsaa.

Aamulenkillä tieltä löytyi kuollut sudenkorento. Sudenkorennot elävät vain muutaman viikon ja kun ne yleensä ilmaantuvat ilmatilaamme heinäkuussa, niin siitä voisi päätellä, että syksyhän se...

Virmasvesi

Kerkonkoskelta lähdettiin kohti Virmasvettä. Matkalla sisälle ilmaantui kuvan kaveri... ei ampiainen vaan keltavyöpaarma. Aikansa hengasi kanssamme ja häipyi sitten.

Videolla matkantekoa Iisvedeltä etukannelta katseltuna.

Virmasvedeltä löytyi mökki, jossa on ihan mahdottoman hyvä savusauna ja isäntäväen paikalla ollessa saa suloisten löylyjen lisäksi myös vatsansa täyteen herkkuja. Kiitos vielä kerran!

Koirat aina tuppaavat merkkaamaan tolpat, joiden liki kulkevat... Aliisa merkkasi tämän laiturin tolpan, syystä kyllä tänne kannattaa löytää toistekin.
Pusun Aliisa pääsi laiturille antamaan, kun peräankkuri ei ihan pitänyt vaikka alkuun tuntui olevan hyvinkin tiukasti kiinni.

Äänekoski, Matilanvirta, Kerkonkoski

 Eilen käytiin Äänekoskella, jossa kohdattiin todella iloinen yllätys. Kaupungin keskustan laituri oli pistetty ihan uuteen uskoon.

Äänekoskelle mentiin leipää ostamaan, mutta kuinka ollakaan mukaan tuli vähän muutakin. Erikoisempia, tuttuja ja tuntemattomia oluita löytyi ja pari perin mielenkiintoista limua.

 Juomien lisäksi myös Kapteeni ja pilssihiiri -peli. Ei sitä aina jaksa Fingerporia pelata.

Aamulla herättiin Matilanvirran venesatamassa ja upeaan aamuun herättiinkin.

Aamulenkillä meinasi hieman huvittaa... Tuolla tiellä ei kyllä kovin usein tule ketään vastaan - luulisin.

Matilanvirran venelaiturilta oli koirille haastava yhteys maalle. Pienen epäröinnin jälkeen ensin Hellu ja lopulta myös Tilda osasi taiteilla ritilän reunaa. Videolta löytyy todiste Hellun näppäryydestä.

 

Matka jatkui kohti Sisä-Savoa. Ollaan taidettu käydä täällä aika usein, kun kartatkin alkavat olla ihan repaleina.

 

Kerkonkoskelta ei saatu pitsaa. Kausi on katsottu loppuneeksi... Grillailtiin sitten omat eväät: possua, kesäkurpitsaa, fenkolia ja ananasta. Ei hassumpaa ollut se.

Upeat kelit. Päivällä lämmintä ja yöksi viilenee, kertakaikkiaan ihanaa hirvittävän heinäkuun helteen jälkeen.

Iltalenkillä paisteli kuu.