Judinsalo

Maalaismaiseman tienpientareet olivat varsin kukkaisat. Valitettavasti täältäkin löytyi myös lupiinia, mutta vielä melko vähän.

Upea aamu(päivä) heinäpellolla. Heinä oli kyllä jo ainakin kertaalleen paketoitu. Oli niin ihanaa, kun aurinko paistoi, mutta ei paahtanut.

Kurjenkello

Peurankello

Ohdake - ehkä piikkiohdake

Laivalaiturille vievän tienhaarassa on talo, jonka rapistumista olemme seuranneet vuosia. Olisi parempi, jos nuo autiot talot purettaisiin.

Olipa erikoisennäköisiä ötököitä nämä kaksi. Todennäköisesti kyseessä on maitepunatäplä. Valitettavasti puhelimeni kameralla ei tarkempaa kuvaa saanut, kun ei uskaltanut ihan liki mennä, etteivät kohteet karanneet.

Haapaperhonen lenteli laivalaiturilla.

Naissaaresta Judinsaloon

Yötä myöten päätettiin ajella etelää kohti, ehkä Vaheriin.

 

Ihan oli jo hämärää keskiyöllä, Kärkisten sillalla oli valot.

Kuu näytti kohtalaisen suurelta. Ja kaiken sateen ja tuulemisen jälkeen oli niin tyyntä, että kuunsilta oli näkyvissä.

Vähän ennen kello kolmea, edessä kuu ja...

... takana aamurusko.

Vaheriin mielittiin yöksi, mutta siellä olikin laituri täynnä, joten matka jatkui Judinsaloon. Lopulta viiden aikaan päästiin maate.

Naissaari

 

Vaajakosken vanha voimalaitos ja Aallon piirtämät talot.

Kävimme taas teatterissa. Hyvin pokka piti vaikka ensimmäisen näytöksen loppupuolella näyttelijät saivat niskaansa tosi reippaan sadekuuron.

Laukaa

Tuulenpuuskat huiteli sellaisella voimalla, että nokka oli tuuleen saatava, niinpä peruutettiin parkkiin.

 

Varmistimme, että Fish and ships toimi edelleen loistavasti ja pehmikset oli edelleen aivan valtavankokoisia.

Satamaan oli ilmaantunut myös lukutoukka.

Suolahti

Suolahdessa parkkeerasimme laituriin, josta ei nyt ihan täyttä varmuutta ole, että onko se varsinaisesti vieraslaituri. 

Se varsinainen merkitty vieraslaituri oli kylkikiinnityksillä jo valloitettu ja poijut Suolahdessa on yhtä hyviä kuin meidän nykyinen poijuhaka, joten ei sinne.

 

Iltakävelyllä löydettiin vanhasta asemarakennuksesta kahvila, joka oven tietojen mukaan on ollut auki vain vajaan viikon. 

Kävelimme myös kirkon vierestä.

Vesitornin mäellä oli oivallinen frisbeegolfrata.

Vesitorninmäeltä löytyi frisbeegolfradan lisäksi myös ratapölkkysieni muurahaispesästä.

Meriharakat tulivat laiturinkaiteelle nukkumaan.

Rekolahti

Sadepäivän iloja! Aurinko paistoi Rekolahden hiekkarannalle ja siellä ei ollut ketään muita.

Rekolahden ohjelma: koirien pissitys, kapun parturointi rankkasateessa (tästä pitäisi tehdä piirros), sauna ja syönti.

Aliisa Rekon laiturissa.

Lintulahti

Lintulahden laituri on aivan nelostien varressa ja matkaajia oli liikkeellä runsaasti. Kello viisi aamulla sain dokumentoitua hiljaisen hetken. 

Poijuhaka onnistui taas vääntymään putkitongeilla irrotettavaksi. Täytyy hankkia uusi haka.

 

Sinne jäi Lintulahti. Melko pilvinen keli, vettäkin ropisteli vähän väliä.

Viitasaari

 Helteen helpotettua ja sateenkin tauottua pääsimme lopultakin kokeilemaan, josko frisbeegolf olisi meidän laji.

Tuommoinen reilu 8 km lenkki tehtiin, josta golfia oli vaan tuo oikein sykerö osuus. Porthanin satamasta oli reilut puolitoista kilometriä radalle.

Rata kävi kääntymässä näkötornin juurella. Torni on avoinna, mutta sitä saa lähestyä vain sisäänkäynnin katoksen kautta. Toivottavasti kaunotar korjataan pian, ettei ihan rapistu.
 

Koko rata kierrettiin, tulokset olivat huimaavat. Olihan se niin, että se joka kerää eniten pluspisteitä voittaa?

Kuntoilun ja huvin lisäksi saimme vielä 0,15 senttiä ja lisää hyvää mieltä keräämistäni tupakantumpeista. Toki nuo roskat aiheutti vähän pahaakin mieltä...

Aamuinen vieras aluksella.
 

Sunnuntaina lähdettiin kauppareissun jälkeen kohti etelää tankin kautta. Dieselin hinta oli edellisen käynnin jälkeen laskenut noin 8 senttiä/litra.

ABC:llä oli melkoinen sutina, lomalaisia oli menossa suuntaan ja toiseen. 

Käytiin mekin syömässä ja lounas oli todella maukas.

Porthanin satamassa yövyttiin kolmen höyrylaivan kanssa, tässä yksi niistä sunnuntaina päivällä matkalla etelään päin.

Kiesimä ja Neituri

 

Kotimatka Iisvedeltä alkoi pilvisessä säässä, taisi vähän sadellakin. Kerkonkoskella ei nyt edes pysähdytty, Kiesimässä pidettiin lounastauko. Makkaramaistajaisissa Grillimestarin feta-pinaatti makkara päihitti AbuFuadin kebab-makkaran ihan mennen tullen, Kapun mielestä 6-2.

Pysähdyimme Kiesimään odottelemaan yhden ukkosrintaman häntien ohimenoa ja menihän se ja tuuli mennessään sen verran topakasti, että uusi poijuhaka, joka jo kertaalleen Viitasaarella vääntyi niin ettei sitä saanut auki, vääntyi taas. 

 

Yöksi parkkeerattiin Neiturin Kievarin laituriin osin ukkosilta suojaan. Neljän maissa ukkonen sitten tulikin johonkin lähistölle pyörimään ja sitten valvottiin, kun Hellu läähätti paniikkiaan.

Neiturin loisto on  nykyään riisuttua mallia, ei loista ei.

Jo tulomatkalla huomattiin, että Neiturin Kievarin taakse Keiteleen rantaan on ilmaantunut viime kesän jälkeen työmaa. Yritimme mennä katsomaan lähemmin, mutta ei sitten.

 

Keiteleeltä päin näytti melko suurelta työmaalta. Tätä täytyy vielä selvitellä, jotta mikä linnoitus tuohon on nousemassa.

Iisvesi ja Suonenjoki

Iisveden satamaan laskeuduttiin juuri ennen ukkosta ja myrskyn jälkeen lähdettiin Suonenjoelle. 

 

Mahdottoman kaunis asemarakennus on ihan tyhjillään täälläkin. Försti lähti etelään, Kapteeni ja miä lähdettiin tutustumaan Suonenjoen nähtävyyksiin.

Mansikanpoimijat patsas,

Kari Tapion muistomerkki ja

Pähkinäsaarenrauhan muistomerkki.

Se raja on kulkenut Suonenjokea myöten. Olisi kylästä vielä löytynyt kaksi kirkkoa ihmeteltäväksi, mutta ei millään jaksettu helteessä enää tarpoa niitä katsomaan. Lähdettiin sitten etsimään juottolaa, joka olikin yllättävän hankalaa.

Lopulta löytyi baari, jossa oli lähes pakko pelata biljardia. En hävinnyt ihan kamalan paljon... 

Kauppareissun jälkeen päästiin lopulta takaisin Iisvedelle. Lenkillä käytiin katsomassa hevosia ja varsoja ja ihmettelemässä vanhoista ratapölkyistä kasvavia sieniä, jotka ovat nimeltään (yllätys, yllätys) ratapölkkysieniä.