Södertälje Oxelösund väli saatiin ajella hyvissä olosuhteissa. Melkoisen kivikkoisia seutuja ovat nämä ruotsin rannikot, kartan alla pari esimerkkiä näkymistä:
Oxelösundia lähestyttäessä nähtiin tämän juhannuksen ainoa kokko - olikin sitä komeampi: palaa varmaan aina ja näkyy kauas:
Oxelösund on pieni noin 11 000 asukkaan kaupunki, jossa rautatehdas ja laivat leimaavat vahvasti koko kylää. Alla kuva Helsinkiin rekisteröidystä Kumpula nimisestä rahtilaivasta ja jäänmurtajista ja vähän maisemiakin.
Vierasvenesatama oli suuri, hieno, toimiva ja kallis. Keskustaan oli matkaa 800 m, joten juhannusruuat hankittiin sieltä.
Ennen lähtöä pumpattiin vielä kanavia varten uudet isot pullukat (fendarit) ja laiteltiin niihin käydet. Köysipussista löytyi päivän huumoripläjäys:
Matkaan siis kohti Memiä. Matka oli kyllä perin möykkyinen, tuuli huiteli toisella kymmenellä, joten reitiksi valikoitui mahdollisimman suojainen saaristoreitti. Ovet piti kuitenkin teippailla kiinni ja kaikki irtain asetella johonkin, niin että eivät päässeet putoamaan. Merenkäynti oli semmoista, että Hellu oli kovasti huolissaan ja ehkä huonovointinenkin. Aalloista en tähän kuvia laita, kun ei niistä saa mitään käsitystä kuvassa, vettä vaan... Keikutuksen tauottua Hellu veteli sitten unta palloon.
Alla toteutunut reittimme. Matkalla oli taas kovasti noita kalliorantoja. Kalliotkaan eivät kuvissa näytä ihan niin isoilta kuin mitä ovat, mutta onhan nuo ihan näyttäviä kuitenkin.
Stegesborgin linna vartioi Memiin johtavan "vuonon" suuta.
Juuri sopivasti ennen kanavan sulkeutumista ehdimme Memin portille ja ensimmäinen sulutus saatiin kunnialla hoidettua. Meteli oli melkoinen, kun vesi syöksyi sulkuun, mutta virta käyttäytyi mukavasti. Sai siinä narun jatkona jumpatessa hyvin niskat auki, mutta mukavampi kokemus tämä oli kuin Wääksyn sulku.
Memissä käytiin kävelemässä, Hellukin sai pitkästä aikaa olla ihan irrallaan ja juosta. Tosin juokseminen muuttui laiduntamiseksi hyvin nopeasti.
Täällä on tosi paljon etanoita ja kotiloita. Hellu säikähti ensimmäistä tapaamaansa kotiloa melkolailla ja sitten kohdetta tutkittiin kauhunsekaisin tuntein.
Juhannusaattoaamuna/aamupäivällä lähdimme sitten eteenpäin kanavaa. Sulutuksia tuli pitkälti toistakymmentä, lisäksi edestämme availtiin useita siltoja. Aika tapahtumarikas päivä, ja sitten hieman ennen kuutta parkkeerasimme keskelle ei mitään, sulun yläpuoliseen odotuslaituriin ja aloimme juhannuksen vieton. Söimme mahat täyteen ihan mukavassa säässä, mutta illan mittaan lämpötila tipahti alle viiden asteen. Hyttysiä ei ollut, uimavesi noin 20 asteista ja perin tummaa. Längelmävesikin on kirkasta näihin vesiin verrattuna. Saunaan piti tietenkin saada koivuntuoksua, niinpä naisväki lähti oksia etsimään, ensin pikkusiskolla toiselle puolelle kanavaa, jolla kulkee hieno pyöräreitti jota pitkin käveltiin sitten varmaan kilometrin verran ennen kuin löysimme ensimmäiset koivut. Ei kovin montaa oksaa otettu, kun oli niin vähän niitä puitakin ja lehdetkin vähän kitukasvuisia suomalaisiin koivuihin verrattuna. Hyvä tuoksu niistä kuitenkin saunaan saatiin ja vähän saatiin vihdottuakin.
 |
| Saunassa on tulet |
 |
| Koivunhakuretki |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti