Eno

Lieksasta matkaa jatkettiin Enoon. Matkalla piti ottaa kuva Uimaharjun tehtaasta, aina joku tehdas täytyy kuvata. Sellutehtaan vieressä myös saha.

Enossa parkkeerattiin laivalaituriin. Illan kutveessa käveltiin katsomaan maisemia Kaltimon sillalta ja kun tarpeeksi kauas käveltiin saatiin Aliisan perä ikuistettua Enossa.

Tässä Kaltimon silta maanteitse kulkevien vinkkelistä.

Eno on kyllä hupaisa paikannimi ja aluksemme oli siis Enonniskassa. Ravintola Enon vene oli jo mennyt konkkaan. Äkkisältään ei mistään löytynyt syytä miksi Eno on Eno, miksei setä tai täti...

Meidän piti olla Enossa vain yksi yö ja keskiviikkoaamuna oli kauppareissun jälkeen tarkoitus lähteä Joensuuta kohti. Yritettiin kyllä, mutta kun pyysimme Kaltimon siltaa aukaisemaan, niin kertoivat keskusvalvomosta, että Kaltimon sulku on epäkunnossa, joten parempi jäädä Enoon. Niinpä oli aikaa mm. jääkaapin sulatukseen.

 Osuimme myös todistamaan perin merkillistä episodia. Noin kolmekymppinen mies tuli laiturille skootterin kanssa, viskasi ensin kypärän järveen ja sitten talutti moponkin yli laidan. Kypärä kellui, mopo ei.

Tuo öljyläikkä katosi järven pinnalta sangen nopeasti. Myöhemmin päivällä mies kävi laiturilla kaverinsa kanssa ja siinä taivastelivat, että sinne meni. Ilmeisesti olisi mielellään ajoneuvon rannalle nostanut, kun kerran kyseli kuinka syvää laiturin päässä on. Hieman hämmästyi, kun kerroimme, että 2,5-3 metriä. Ainakaan vielä torstaina ei käynyt mopoa pelastamassa.

Keskiviikkoilta oli oikein kaunis, niinpä lähdimme katsomaan vanhaa Kaltimon kanavaa. Hieno maisematie oli penkereenä uuden ja vanhan välissä.

Vanhan kanavan rannalla oli myös vieraslaituri. Tuonne emme olisi millään päässeet, kun molemmissa päissä reittiä vain 2 metriä korkeat sillat. Yllätys, tältä laiturilta oli ihan kunnossa oleva käyntisilta maihin.