Imatra

Imatralle saavuimme tiistai-iltana. Sanni lähti vierailulle Roosan tykö ja me kävimme lenkillä. Lenkki vauhti ei tosin päätä huimannut, kun ensin oli käyty syömässä buffet päivällinen Imatran kylpylässä.

Keskiviikkona käytiin Jykän kanssa tutustumassa Imatraan. Vaikka ei olisi uskonut, niin nälkä oli taas ja suuntasimme Imatran Rossoon pizzalle. Antskusta ei näkynyt kuin paidat, enkä miekää romahtant, sidukan kyl otin.









Varsinainen kohteemme oli Imatrankoski. Mahtavan näköistä oli koskenjuoksutus, käykää vaikka youtubesta katsomassa.

Alla pieni tutkielma veden voimasta. Koskenpartaan poterossa oli paljon pyöreitä kiviä. Kuvassa potero ennen ja jälkeen juoksutuksen. Ei taida olla yksikään kivistä entisellä paikallaan, joten ei ihme, että kivet ovat kauniin pyöreitä.

Venäjälle ja takaisin Suomeen ja Saimaalle

Klamilasta pari tuntia ajettuamme oli edessä passintarkastus Santiossa, joka on Venäjän rajaa lähinnä oleva saari Suomen puolella.

Rajan ylityksen jälkeen viritettiin kohteliaisuuslippu salkoon ja eikun keikkumaan kohti Saimaan kanavaa.











Olipa muuten todella keinuvaa matkantekoa. Tuulta ei ollut nimeksikään, mutta maininki/aallot olivat varsin kookkaita. Tavarat vaihtelivat vähän paikkaa, vaikka valtaosa oli jo ihan hyvin kiinni. Matka tuntui perin pitkältä, mutta muita irtaimistotappioita ei tullut kuin peilin hajoaminen. Ei tokikaan tullut 7 vuoden epäonnea - peili vain irtosi jalustastaan.

Venäjän aluevesillä ei saa kuvata, mutta oli ihan pakko ikuistaa tuo PUNAINEN jääpoiju, joka näytti kaukaa vielä vihreämmältä. Välillä matkanteko oli siis perin mielenkiintoista.








Kun lopulta pääsimme Juustilaan (= Brusnitchnoe), Saimaan kanavan ensimmäiselle sululle, niin matka tyssäsi kolmeksi tunniksi. Ensin odotettiin, että tuo Carelia meni kaikista ohi ja sitten odoteltiin vielä kahden rahtilaivan sulutus...






Meinasi tulla aika pitkäksi, vaikka ilmojen herra järjesti taukojumppaa. Saimme niskaamme ihan hirmuisen sateen. Sade pommitti betonilaituria niin, että Aliisan kansi oli ihan hiekassa (ja koivunsiemenissä) sateen jälkeen. Lopulta päästiin matkaan ja sittenhän se sujuikin ihan sutjakasti ja odottelematta.

Pällin sulussa oli Venäjän rajatarkastus ja taas saatiin leimoja passeihin. Reilu kaksi kuukautta siis meni Pällistä Pälliin...









Hetkeä myöhemmin pääsimme takaisin Suomeen. Alla kuva Aliisalta kohti Nuijamaan rajatarkastusasemaa ja karttaplotterikuvassa näkyy raja, joka on Nuijamaanjärvellä.

Nuijamaalta jatkettiin 30.7. aamulla rahtilaiva Koveran peesissä.

Rahtialuksia oli runsaasti liikkeellä. Mustolan sulun alapuolella odoteltiin tätä puutavaralaivaa.

Kun saavuimme Mälkiän sululle, sieltä oli juuri poistumassa matkustaja-alus Camilla ja

sieltä tuli alaspäin rahtialus STK-1036.

Saimaan kanavalla heitimme hyvästit kutakuinkin klo 14.

Siitäkin seikkailusta selvittiin siis hyvin pienin vaurioin, eikä hermotkaan lopun kaiken menneet ihan riekaleiksi. Sulut olivat erittäin helppoja ja rajamuodollisuudetkaan eivät olleet mitenkään ylirasittavia. Kanavaan voi siis mennä ihan rohkeasti, kunhan pitää huolen, että kaikki paperit on kunnossa ja saatavilla.

Haminasta Klamilaan

Venäjän aluevesiä lähestyttiin vähän lyhyemmin syöksyin. Klamila oli melko lähellä Santiota ja paikka kuulosti kiinnostavalta.

 Matkalla nähtiin upeita hiekkarantoja.

 Lämmintä riitti. Ylempänä lämpötila ulkona ja alhaalla sitten veneen sisätilojen lämpö. Meinasi tulla hiki...

 Klamila näytti hyvin hiljaiselta ja sitähän se olikin. Maanantaina oli kioskikin kiinni.










Eipä tuo meitä haitannut, mukava oli uiskennella rauhallisella merenlahdella.

Iltalenkin kääntöpisteeksi valikoitui Klamilan kahvila (tosin sekin oli kiinni), jonka yhteydessä toimi ainakin posti ja polttoainejakelu.

Hamina

Haminassa käytiin syömässä hyvin. Kamu!n listalla oli paljon herkkuja, joita voimme suositella kaikille kavereille. Heppaa, lammasta ja possua pisteltiin menemään hyvällä ruokahalulla. Jälkkärijäädykkeet olivat myös vallan maistuvia.
Illan tullen, kun helle helpotti lähdettiin sitten katsomaan mitä se tarkoittaa, kun pää on kuin Haminan kaupunki. Ei itseasiassa ollenkaan hullumpaa ollut Haminassa, joten tuonkin sanonnan mielekkyys on vähän niin ja näin... Alla raatihuone, joka siis on siellä ympyräkatujen keskipisteessä.

Matkalla Rampsinkarilta keskustaan on hieno ahtaajapatsas.

Kohti Haminaa

Tänäänkin ollaan liikkeellä ajoissa. Kello tulee kohta kymmenen ja ollaan ajettu jo reilut kolme tuntia. Tavoitteena on Hamina. Ravintolasta on pöytä varattu ja kauppaankin olisi syytä päästä. Toivottavasti kaikki veneilykansa on vielä Kotkan meripäivillä, niin että Haminassa olisi veneellemme parkkipaikka. Hamina tattoo alkaa ylihuomenna, joten sitten varmaan hulinaa riittää. Me taidetaan kuitenkin jatkaa matkaa kohti Saimaata, vaikka täällä idässä merivesi on ihan puhtaan näköistä.

Seitsemän aikaan ohitettiin Loviisa. Kaunista ja rauhallista.

 Jotain liikennettä kuitenkin. Loviisan edustalla rahtilaivaan nousi luotsi.

Kohti itää

Lähdimme Porkkalasta suurin piirtein seitsemältä, jotta selviäisimme Helsingin ohi ilman suurempaa stressiä. Suunnitelma toimi hyvin.

Espoonlahti ohitettiin hyvissä ajoin.

 Aamu-usvaan piiloutui mm. Ruotsin laivat.











Helsingin ohi päästiin ennen kuin kaikki "kolmioveneen" omistajat jaksoivat nousta ylös ja purjehtijoitakin oli liikkeellä vain jokusia - tuuli niin heikkoa, että  nekin vähät moottorivoimin.

Vuosaaren satama on aika vaikuttavan näköinen.

Päivän aamutoimiin kuului myös remontinkorjausta. Makean veden vesiletku karkasi paikaltaan, jotta sen sai takaisin ja klemmarin kiristettyä piti tyhjentää koko kaappi. Tulipa sekin sitten siivottua.

Illan tullen päätimme tutustua seuraavaan nääs paikkaan. Rönnäs tarjosi vain muutaman laituripaikan vieraille, mutta sitä enemmän oli tarjolla hyviä ankkurointipaikkoja. Grillailtiin, saunottiin ja uitiin.

Porkkala - marinaa marinasta

Seuraavaksi yöpymispaikaksi valitsimme Porkkalan, kun siellä näytti olevan palveluja enemmän kuin Lähteelässä.











Vähän hirvitti, että mahtuukohan laituriin, mutta olimme melko hyvissä ajoin rantautumassa, joten pääsimme ihan oikealle vieraspaikalle. Jälkeemme tuli useampi vene, joista osa yöpyi kotisataman puolella. Sähköpistokkeita oli vain pienelle osalle tarvitsijoista.
Satamakonttuurin tytöt olivat mukavia ja hoitivat hommansa hyvin. Kauppa oli lähempänä kuin luulimmekaan ja sieltä saatiin tarvittavat elintarvikkeet. Kahvila oli toiminnassa ja pullat ja munkit hyviä. Mutta...




Laiturilla oleva ravintola on niin kuuluisa paikka, että sinne pitäisi ymmärtää tehdä pöytävaraus mieluummin pari päivää ennen kuin meinaa syödä. Aika epätoivoinen yhtälö usein täydessä vierassatamassa. Grilliruokaa olisivat ilmeisesti tarjoilleet klo 16 saakka, mutta eihän me oltu edes satamassa vielä silloin.
No me teimme sitten pyttipannun.






Loput sataman palvelut toimivat melkein yhtä hyvin kuin alla näkyvä roskis. Tuli mieleen, jotta onkos roskakuskit lakossa?
Yksi sauna, naisten saunavuoro päättyi klo 19 - ei toivoakaan ehtiä siihen. Marinasta loppui vesi, joten miestenkin saunominen oli hankala. Vessatkin jouduttiin sulkemaan vesipulan vuoksi. Mitenhän tuo pyykinpesu olisi luonnistunut...
Illalla tankkiauto kävi täyttämässä pihalla olevan vesisäiliön ja sitten pääsi vessaan ja suihkuun. Septityhjennyskään ei olisi ollut mahdollista - tankki täynnä marinassa. Meillä onneksi oli vielä tankissa tilaa.

Onneksi sentään maisemat olivat kauniita, vieressä hienot ulkoilumaastot (jonne tosin jaksoi lähteä vasta yhdeksän maissa, kun helle helpotti) ja polttoainejakelu toimi.

Kasnäs - Jussarö - Baggön

Kasnäsistä lähtiessä...

... tuuliennuste näytti huikeita lukemia. Lämmintäkin oli riittävästi.

Tuulta oli kuitenkin vähän enemmän kuin ennusteessa, joten kapeammilla väylän osilla oli hieman ruuhkaakin.

 Tämä upea kaljaasi kulki melko nopeasti.

Veneiden lisäksi nähtiin paljon kaunista saaristoa, mm tämän kalliosaaren väritys oli huikea.

 Tämän perin kekseliään ja modernin sääksen pesässä oli ainakin kaksi poikasta. Veikkaan, että tuon merimerkin vihreä valo on näkynyt tänä kesänä normaalia huonommin. Ihme, ettei sääksi ole siitä välittänyt...







Hernerokassa täytyi valitettavasti ajella useampaan kertaa.

 Hangon ylle muotoutui hieno ukkospilvi. Reitillemme kuului jonkin verran jyrinää, näkyi muutama salama ja vettä saimme pari tippaa.








Suunnittelimme menevämme Jussaröhön, mutta sielläpä oli paikat täynnä, joten jatkettiin matkaa Baggön vieraslaiturille. Yöpyä siellä ei olisi saanut; parkkiaikarajoitus 6 tuntia, mutta eipä tullut kukaan meitä pois hätistämään klo 02, eikä vielä kahdeksaltakaan.






Tämä satama toimii saariston mökkiläisten venesatamana, ainakin postilaatikoista ja parkkipaikoista päätellen.

Kas nääs... siis Kasnäs

Naisiston vaihdon (Heljä lähti kotiin, Sanni jäi alukselle) ja kapteenin parturoinnin jälkeen lähdimme kohti uimavesiä. Ensimmäisen etapin päätepisteeksi valittiin Kasnäs ja yllättäen siellä olikin ihan uintikelpoinen vesi.
Kasnäs oli muutenkin mukava paikka, vaikka saaristolaistori tuotti kyllä pettymyksen. Olisimme kuvitelleet, että saaristolaistorilta saisi leipää, kalaa, mansikoita, mutta ei vain merkkivaatetta ja sisustusjuttuja ja koruja ja leluja. Rantaravintolan ruoka sen sijaan yllätti positiivisesti. Siikafile oli erinomaista, lammashampurilaisen pihvi oli todella lammasta ja ribseissä oli kuulemma erinomainen marinadi.

Kasnäsin maisemaa leimaa kallioisuus. Tässä yksi esimerkki hieman erikoisista kallioista.

Korppoonranta

Korppoonrannassa oli tilaa tällä kertaa oikein hyvin, kun maanantai-iltana sinne ehdimme. Nautimme suunnattomasti siitä, että pääsimme varjoon grillaamaan ja tiskaamaan. Ja löylyt saunassa oli taas todella hyvät.

Valitettavasti uimavedet olivat ihan piloilla - levää!


















Tiistaina vieraita odotellessa siivottiin. Mikä tarkoitti sitä, että kaikki irtonainen ja joutava kannettiin tai komennettiin laiturille.

Mummin, Vaarin ja Sannin saavuttua oli ohjelmassa ruuanlaittoa.

Saunan jälkeen olut maistui myös Hellulle. Tosin saunaanhan tuota koiraa ei saa mitenkään. Oluenhimo oli kyllä hirmuinen, Hellu meinasi purra pullosta kaulan poikki, kun ei ylettynyt nesteeseen...







Korppoonranta tarjosi mukavia luontoelämyksiä. Tämä komea kaveri on ilmeisimmin rusokukkajäärä naaras.

 Tämä noin kymmensenttinen toukka kasvaa isona isoksi mitättömän näköiseksi yöaktiiviseksi perhoseksi nimeltä puuntuhooja.

Rupikonna kävi katsomassa, olisiko kesäkeittiöllä herkkuja.