Merihirviön palattua alukselle oli aika aloittaa matka kohti Ruotsin itärannikkoa, Ahvenanmerta jne. Keli lämpesi, mutta aurinko alkoi hiipiä takaisin pilvien taakse, kun lähdimme. Alkumatkassa vaikutti, että Göteborg olisi pitänyt meidät mielellään vielä jokusen päivän. Tuo juuri eteemme kääntyvä silta oli kuitenkin liian korkea pidätellekseen meitä ja tuo sementtilaivakin sai itsensä lopulta kiinni laituriin, jonne oli asettumassa. Niin jäi Göteborg taakse, kaupunginraja on keskellä ei mitään, tai siis Göta joen rannalla, moottoritienkyljessä, mutta muuten siinä kohdalla ei ole kuin metsiä ja vuoria.
 |
| Kääntyvä rautatiesilta |
 |
| Sementtilaiva |
 |
| Kaupunginraja |
Paluumatkalla oli mukavat olosuhteet katsella maisemia ja kuvata. Tullessahan satoi vettä oikeastaan koko ajan.
Joen rannat ovat korkeat ja kalliolle kukkulalle on rakennettu paljon kaikenlaisia taloja; alimmaisena Götan kylä.
Ennen sulkuja satuin näkemään tuommoisenkin parivaljakon. Yritin löytää hienon kuvakulman komeaan kartanoon, mutta löysin jotain paljon mielenkiintoisempaa. Kauris vaelteli kaikessa rauhassa pellonreunassa. Hetken päästä huomasin, että kauris ei ollut yksin. Seillä olikin emä ja vasa. Tuon pikkuisen meno oli lystiä seurattavaa. Vasasta ei näkynyt korvannipukoitakaan ennen kuin se hyppäsi tai ehkä paremminkin juoksi yläpystyä mamman perään. Olipa kamera onneksi valmiina!
Keli parani sitä mukaa, kun pääsimme Göteborgista kauemmaksi. Lopulta pääsin viettämään kesää = lukemaan auringonpaisteeseen...
Trollhättanin sulut ovat kyllä huiman näköisiä. Ensimmäinen kuva alimmaisesta sulusta ja toisessa kuvassa olemme sitten keskimäisellä rapulla, jossa näemmä usein tehdään kahteen suuntaan sulutusta, eli kun portti aukeaa, niin sulussa onkin vastaantulijoita.
Illalla noin seitsemän aikaan parkkeerattiin Trollhättanin Spikön vierassatamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti