Haminasta Klamilaan

Venäjän aluevesiä lähestyttiin vähän lyhyemmin syöksyin. Klamila oli melko lähellä Santiota ja paikka kuulosti kiinnostavalta.

 Matkalla nähtiin upeita hiekkarantoja.

 Lämmintä riitti. Ylempänä lämpötila ulkona ja alhaalla sitten veneen sisätilojen lämpö. Meinasi tulla hiki...

 Klamila näytti hyvin hiljaiselta ja sitähän se olikin. Maanantaina oli kioskikin kiinni.










Eipä tuo meitä haitannut, mukava oli uiskennella rauhallisella merenlahdella.

Iltalenkin kääntöpisteeksi valikoitui Klamilan kahvila (tosin sekin oli kiinni), jonka yhteydessä toimi ainakin posti ja polttoainejakelu.