Venäjälle ja takaisin Suomeen ja Saimaalle

Klamilasta pari tuntia ajettuamme oli edessä passintarkastus Santiossa, joka on Venäjän rajaa lähinnä oleva saari Suomen puolella.

Rajan ylityksen jälkeen viritettiin kohteliaisuuslippu salkoon ja eikun keikkumaan kohti Saimaan kanavaa.











Olipa muuten todella keinuvaa matkantekoa. Tuulta ei ollut nimeksikään, mutta maininki/aallot olivat varsin kookkaita. Tavarat vaihtelivat vähän paikkaa, vaikka valtaosa oli jo ihan hyvin kiinni. Matka tuntui perin pitkältä, mutta muita irtaimistotappioita ei tullut kuin peilin hajoaminen. Ei tokikaan tullut 7 vuoden epäonnea - peili vain irtosi jalustastaan.

Venäjän aluevesillä ei saa kuvata, mutta oli ihan pakko ikuistaa tuo PUNAINEN jääpoiju, joka näytti kaukaa vielä vihreämmältä. Välillä matkanteko oli siis perin mielenkiintoista.








Kun lopulta pääsimme Juustilaan (= Brusnitchnoe), Saimaan kanavan ensimmäiselle sululle, niin matka tyssäsi kolmeksi tunniksi. Ensin odotettiin, että tuo Carelia meni kaikista ohi ja sitten odoteltiin vielä kahden rahtilaivan sulutus...






Meinasi tulla aika pitkäksi, vaikka ilmojen herra järjesti taukojumppaa. Saimme niskaamme ihan hirmuisen sateen. Sade pommitti betonilaituria niin, että Aliisan kansi oli ihan hiekassa (ja koivunsiemenissä) sateen jälkeen. Lopulta päästiin matkaan ja sittenhän se sujuikin ihan sutjakasti ja odottelematta.

Pällin sulussa oli Venäjän rajatarkastus ja taas saatiin leimoja passeihin. Reilu kaksi kuukautta siis meni Pällistä Pälliin...









Hetkeä myöhemmin pääsimme takaisin Suomeen. Alla kuva Aliisalta kohti Nuijamaan rajatarkastusasemaa ja karttaplotterikuvassa näkyy raja, joka on Nuijamaanjärvellä.

Nuijamaalta jatkettiin 30.7. aamulla rahtilaiva Koveran peesissä.

Rahtialuksia oli runsaasti liikkeellä. Mustolan sulun alapuolella odoteltiin tätä puutavaralaivaa.

Kun saavuimme Mälkiän sululle, sieltä oli juuri poistumassa matkustaja-alus Camilla ja

sieltä tuli alaspäin rahtialus STK-1036.

Saimaan kanavalla heitimme hyvästit kutakuinkin klo 14.

Siitäkin seikkailusta selvittiin siis hyvin pienin vaurioin, eikä hermotkaan lopun kaiken menneet ihan riekaleiksi. Sulut olivat erittäin helppoja ja rajamuodollisuudetkaan eivät olleet mitenkään ylirasittavia. Kanavaan voi siis mennä ihan rohkeasti, kunhan pitää huolen, että kaikki paperit on kunnossa ja saatavilla.