Ahkiolahden sulku

 Aamukävelyllä käytiin kuvaamassa Ahkiolahden sulku tieltä, joka menee kanavan yli. Tie 77, Pielavedeltä Siilinjärvelle ja ehkä muuallekin...

 Sulutus oli leppoista puuhaa.

Onneksi tuo vanha sulku ei enää ole käytössä, olisi voinut olla vähän vikurimpi. Näytti tämäkin perin samalta kuin Götakanavan sulut.

Ahkiolahden linnut

Ahkiolahdella oli aamulla kaikenlaisia lintuja. Harmaahaikara

 Joutsenia











Västäräkki

Etelää kohti

Iisalmea pohjoisemmaksi ei Saimaallakaan pääse, joten nokka oli käännettävä kohti etelää.
Nerkoon sulkua lähestyttäessä oli arvattava, missä sulun käyttöpiste on. Annuska oli kiinnitetty sulunkäyttölaitteenlaituriin. Toiseen suuntaan mennessä katsottiin, että Annuska peitti koko laiturin, nyt proomua oli siirretty sen verran, että sulutuksen sai tilattua.
Toinen huomionarvoinen seikka tuossa kuvassa: rannalla Annuskan takana näkyy P-merkki, jonka mukaan veneet pitäisi parkkeerata rannalle. Parkkeerausmerkissä on valkoinen nuoli, joka osoittaa mihin suuntaan parkkeeraus on sallittu, yleensä merkki on asetettu laiturille niin, että nuolen suunnassa on laituria... Päätimme jatkaa matkaa, puska ei houkutellut.

Annuska edestäpäin.

Onkivesi oli melkoisen matala järvi. Tuommoisia kaislikkosaaria oli useampiakin.

Iisalmi

Iisalmeen mentäessä on matkassa vielä yksi hidaste eli Peltosalmen silta, jonka alituskorkeus on 0,6 m. Silta tilattiin aukaistavaksi hyvissä ajoin, mutta kuinka ollakaan ei ollut aukaisusta tietoakaan. Osuimme paikalle juuri, kun tielaitoksen miehet mittailivat miten silta kestää.
Hupaisan näköistä, kun sillalla kulki yksi mies kävellen edeltä ja perässä körötteli kaksi kuorma-autoa.

Kun saattue oli ajanut sillan päästä päähän ja takaisin, niin sitten silta aukaistiin. Näytti kiinnostavan tietyömiehiä sillan toiminta. 

Iisalmen satamassa oli perin hiljaista. Vierasvene puolella kävi meidän lisäksemme yksi uistelupaatti. Satama oli kyllä hyvin varusteltu... oikein kaljatehdas ja kaikki. Iisalmessa on muuten aina täysikuu. Yöllä tuo Olvin logo tehtaan katolla on valaistu, siellä se möllöttää kuin kuu.

 Lunebergin puistosta löytyi mm. tämä Olvin synty niminen suihkulähdemonumentti. Hieno on minusta se, monumentti ... ja koko puistokin!

Luuniemessä kävellessämme taisimme jossain vaiheessa eksyä vähän privat alueille siellä tehtaan takana. Aivan ihana kuormuri löydettiin niillä harhateillä ;-)

Iisalmesta bongattiin myös tämmöinen melko lysti kyltti....

Satamassa on maailman pienin ravintola - Kuappi. Menimme kuitenkin vieressä olevaan Olutmestariin, koska meitä oli neljä ja Kuapissa moinen suurseurue joutuisi syömään niin, että kaksi söisi sisällä ja kaksi terassilla... Kylmäkin oli. Syömistalkoisiin osallistui sydänystäväni Seppo Minnansa kanssa.

Aamulla Iisalmen vierasvenelaiturin oli valloittaneet lokit. 

Nerkoo

 Seuraavan yön nukuimme Nerkoon kanavan alajuoksun laiturissa, jonka vieressä oli mahtava tattipaikka. Tuolla koivujen juurella oli tatti poikineen.

Keräsin vain sen tatin ja pari poikaa. Lähes täysin matovapaa oli tuo jättiläinen ja niinpä saimme siitä yhden aterian.

 Nerkoossa pääsimme seuraamaan miten noita uitettavien tukkinippujen kiinnityspömpeleitä (paaluryhmiä), johon yksi töihin osallistuneista hinaajista on kuvassa kiinnitetty, tehdään.

 Tällä lautalla oli paalujuntta, jolla tukkeja juntattiin pohjaan kiinni, 3-5 kappaletta per ryhmä ja sitten lopuksi nuo tukit vedettiin yhteen kettingeillä. Tuossa kuvassa on vähän keskentekoinen ryhnä, johon lautta on kiinnittynyt.






Töissä oli mukana myös tämä aivan ihastuttava pikkuhinaaja, joka toimi ilmeisesti lähinnä yhteysaluksena. Rannalle oli uittoyhdistyksen miehiltä jäänyt milloin mitäkin... Uittoyhdistys linkistä lisätietoja uitosta.







Nerkoosta lähtiessä piti ymmärtää vetää oikeasta narusta.

Aina ei oikein suju

 Ylä-Savon matkailu osoittautui hieman hankalaksi. Karttaohjelma oli sitä mieltä, että reitti on suunniteltu maalle...

No eipä tarvinnut maita myöten kulkea. Ruokovirran avokanava oli ihan reilusti auki.

Meillä oli tarkoitus parkkeerata Tuovilanlahteen Maaningalle ja käydä katsomassa Suomen korkeinta vesiputousta Korkeakoskea. Maisemat Tuovilanlahdessa olivat vallan mahtavia

ja yksi paikallinen nähtävyys, Pirunpesä, osui matkalle.










Loput nähtävyydet jäi näkemättä. Vieraslaituri oli ripoteltu täyteen miehittämättömiä pikkualuksia ja kun peräankkurikaan ei suostunut ottamaan kiinni, niin että olisimme edes nenän saaneet laituriin kiinni, niin meidän piti jatkaa matkaa. Märiksi yötöiksi meni. Ensin sulutimme itsemme ylös Ahkiolahden kanavasta ja sitten huomasimme, että yläpuolella ei ollutkaan vieraslaituria, niin kuin esim. trafin sivuilla väitettiin. Oli myöhä ja väsytti, niinpä parkkeerasimme yläkanavan odotuslaituriin. (Kuva otettu 28.8. aamulla)

Kuopiossakin käytiin

Kovin oli suuren näköinen kaupunki Kuopiokin Kallavedeltä katsottuna. Kuopionlahden vierassatamassa oltiin ihan keskenämme sunnuntai-illasta keskiviikko iltapäivään. Jykä kävi välillä Tampereella ja minä tein töitä. Lenkkeiltiin Hellun kanssa vähän sinne sun tänne aina, kun sade lakkasi.

Poislähtiessä alitettiin Kallansillat, joita ei enää meidän takia tarvitse availla. Hyvin mahdutaan alitse.

Ihan yhtä harmaalta näytti Kuopio siltojen toiseltakin puolelta. Paksussa pilvessä... vettäkin sateli vähän väliä.

Konnus

Kaunis aamu valkeni Konnuksessa, vanhan kanavan reunustalla. Ihan samanlainen oli rakenteeltaan tuo sulkuportti, kuin ne Götan kanavan vanhimmat, ihmisvoimin toimivat, portit olivat.

Kun sitten puoliltapäivin päätimme lähteä pohjoista kohti, päädyimmekin seuraamaan nykyaikaista tukinuittoa. Oli niin mielenkiintoista, että odottelimme useammankin sulutuksen ajan tuota toimintaa...

Kuvassa hinaaja ohjaa letkan häntää sen jälkeen, kun letka oli ensin kiskottu sulusta läpi ja etupää kiinnitetty pollariin. 

Pikkuhinaajat ovat tosi ketteriä aluksia ja vahvoja kokoisikseen. Tukkiletka on noin 200 metriä pitkä ja siinä oli 3 nippua aina vierekkäin eli leveys varmaan viitisen metriä. Näin ollen letkassa on massaakin jonkin verran.

 Tukkijätkä kiinnittämässä letkaa pollariin.











Pikku hinaajia oli kaksi. Ne rakensivat tukkilauttaa isoveljensä Matin kiskottavaksi. Lautta muodostuu kuudesta letkasta. Kun lähdimme, sulun alapuolella oli jo neljä letkaa ja kaksi odotti vielä siirtämistä sulun yläpuolella.
Kuvassa toinen pikku hinaaja siirtää oman letkansa häntää pollarin luokse ja toinen on juuri tullut sulusta oman letkansa kanssa.









Konnuksen sulutus olikin kauhian hankala rasti... Piti nääs ehtiä kuvaamaan, kun sekä ylä- että alaportti olivat auki yhtä aikaa. Allaolevat kuvat on otettu noin sekunnin välein.

Leppävirta

 Leppävirta ohitettiin illanhämyssä. Melkoisen pitkä on tuo Leppävirran nopeusrajoitusalue.











Leppävirran silta. Hämmästyttävää miten paljon järvenpinnasta haihtui vettä siihen nähden, että veden ja ilman lämpötilojen ero oli vain 7 astetta.

Laivaston tarkistus

Amiraali kävi tekemässä laivastotarkastuksen eilen ja tänään toinen teki ylilennon...

Varkaus

Tästähän sitä toukokuussa lähdettiin... Taipaleen kanavan alapuolella olevasta rahtisatamasta.

 Odotellaan sulkuportin avautumista kanavan alapuolella...

 ... sitten odotellaan sulun täyttymistä kanavassa sisällä. (Oli rauhallinen kanava!)

Maitokauppareissulla pääsimme sitten kuvaamaan kanavan yläportilta sulutusta ylöspäin (siis se suunta jonne itsekin menimme). Näytti hienolta, alla vielä videokuvaakin...

Syksy on tullut. Kaikki paikat on suljettu, mm. Taipaleen vierasvenesatama oli perin hiljainen paikka, vaikka ihmekö tuo, kun kahvila ja sen myötä vessat ja suihkut oli suljettu. Septi saatiin kyllä tyhjennettyä ja olisi tuolta saanut vettä ja menovettäkin, mutta eipä noita nyt tarvittu.

Savonlinnasta Putkinotkon kautta Rykiniemeen

Savonlinna jäi taakse. Minusta Olavininna on komeimmillaan pohjoisesta katsottuna.

Keväällä/kesällä luimme kaikki kolme Joel Lehtosen Putkinotkon. Putkinotkon tilan maisemat ovat Savonlinnasta hieman pohjoiseen Pitkälahdessa. Jos Putkinotkolaiset olivat Lehtosen velipuoli perheineen, niin kyllä Muttilaisen juoni toimi. Talossa oli kuin olikin kaikki seinät (jos et ymmärtänyt, niin lue kirja ;-)).

Talo on hienolla paikalla - pellot ja niityt olivat toki pusikoituneet, joten rantaan ei talolta ollut nyt näkymää. Muuten maisemat olivat kirjasta tuttuja. Lisää tietoa Joel Lehtosesta ja Putkinotkosta.

Matkalla Varkautta kohti satoi ja paistoi. Kenenkähän niskaan tuo todella paikallinen sadekuuro osui?

Saarien luonto vaihteli melkolailla. Savonlinnan päässä oli paljon korkeita kalliorantaisia saaria, sitten oli semmoisia tavallisia vähän kalliota ja reippaasti heinikkoa saaria ja sitten välillä tuollaisia kivenmurikoista muodostuneita saaria.

Yöpaikaksi valikoitui Rykiniemi Tiemassaaressa. Ihan hyvä laituri, napakka poiju. Hyvä oli tässä saunoa ja nukkua.

Tiemassaaren kyläyhdistys on muutama vuosi sitten rakentanut komean laavun rannalle ja tänä vuonna on urakoitu huoltorakennusta. Reipasta väkeä täällä Rantasalmen perukoilla.