Kaunis aamu valkeni Konnuksessa, vanhan kanavan reunustalla. Ihan samanlainen oli rakenteeltaan tuo sulkuportti, kuin ne Götan kanavan vanhimmat, ihmisvoimin toimivat, portit olivat.
Kun sitten puoliltapäivin päätimme lähteä pohjoista kohti, päädyimmekin seuraamaan nykyaikaista tukinuittoa. Oli niin mielenkiintoista, että odottelimme useammankin sulutuksen ajan tuota toimintaa...
Kuvassa hinaaja ohjaa letkan häntää sen jälkeen, kun letka oli ensin kiskottu sulusta läpi ja etupää kiinnitetty pollariin.
Pikkuhinaajat ovat tosi ketteriä aluksia ja vahvoja kokoisikseen. Tukkiletka on noin 200 metriä pitkä ja siinä oli 3 nippua aina vierekkäin eli leveys varmaan viitisen metriä. Näin ollen letkassa on massaakin jonkin verran.
Pikku hinaajia oli kaksi. Ne rakensivat tukkilauttaa isoveljensä Matin kiskottavaksi. Lautta muodostuu kuudesta letkasta. Kun lähdimme, sulun alapuolella oli jo neljä letkaa ja kaksi odotti vielä siirtämistä sulun yläpuolella.
Kuvassa toinen pikku hinaaja siirtää oman letkansa häntää pollarin luokse ja toinen on juuri tullut sulusta oman letkansa kanssa. Konnuksen sulutus olikin kauhian hankala rasti... Piti nääs ehtiä kuvaamaan, kun sekä ylä- että alaportti olivat auki yhtä aikaa. Allaolevat kuvat on otettu noin sekunnin välein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti