Jääkauden leikkikenttä

Kartalta löytyi kolmionmuotoinen saari ja kun ankkuripaikka oli hakusessa, niin pitihän sitä yrittää tuon Tohmasaaren edustalle. Kun tahtotila oli vahva niin parin yrityksen jälkeen ankkuri suostui jäämään kiinni. Ja niin päästiin tutkimaan saarta, joka on ilmeisesti täysin jääkauden muodostama hiekka/sora/kivisaari. Saari on perin merkillinen maanmuodoiltaan. Leveämmässä osasssa pienehköjä harjumaisia muodostelmia, joiden välissä sitten aina laakso.

Harjumaisemassa kasvoi mäntyjä ja mustikoita.

Rannassakin oli kumpuilevaa maastoa. Alemmassa kuvassa tuo korkeampi ja karkeampi rakenteinen sora on rannan puolella.

Saarikolmion terävin kärki jatkui vedenalla useita metrejä/ kymmeniä metrejä. Saaren paras "hiekkaranta" löytyi tuolta veden alle jäävältä osuudelta.

Saaren eteläpuolen kivikkoa. Täältä löytyy varmaan kaikkia mahdollisia Suomen kivilajeja.

Hellukin joutui uimaan....

... kova kiire oli hänellä rannalle. Uimaan Hellu kannettiin, mutta ilmeisesti vesi ei ollut ihan hirvittävän kylmää ja inhottavaa, kun vähän myöhemmin hän käveli perästämme sinne kolmion kärjen alueen vedenalaiselle särkälle.

Auringon painuttua mailleen, me saunottiin.