Pakko laittaa kaikkien kauniiden kuvien lisäksi yksi ei niin kaunis maisemakuva. Toivottavasti mökin omistaja on omistanut myös mökin ympäriltä kaatamansa puut, muuten on ollut naapurisopu varmaan tiukilla.
Sitten saavuttiin Vääränkosken avokanavalle. Piukat paikat, joten kanavan suulla oli liikennevalot. Niin taas nykäistiin narusta ja hetken päästä pääsimme kanavaan.
Odotellessa seurasin taistelua herkkupalasta.
Liikennevalot oli ihan syystä, ahdasta, voimakas virtaus ja näkyvyys vallan kehno.
Seuraavaksi edessä Vihovuonteen sulutus. Perinteisen näköinen, mutta alhaalta täyttyvä, joten leppoista oli nousu.
Matkan varrella tulin taas tarkkailleeksi peräaaltoja, melko kirkasta oli täälläkin.

Kapeikot ja komeat maisemat jatkuivat ja sitten saavuttiinkin jo Kermankosken vierasvenesatamaan.
Satamassa oli hyvin tilaa, mutta muutama venekunta kuitenkin liikkeellä.
Ensin tankattiin Aliisa...
.... ja sitten miehistö. Olipa tosi hyvät muikut ja uudet perunat.
Ruuan jälkeen käytiin kävelemässä ja tietä pitkin kipitti tämmöinen kaunokainen. Nummikiitäjäiseksi hänet määritettiin.
Kermankeitaalla maltettiin odotella tovi, jotta ei tarvinnut kanavan suulla odotella M/S Puijoa, joka oli tulossa kohti Savonlinnaa.
Kerman kanavan sulku aukeaa.
Ja hetken päästä olimme reilu kaksi metriä korkeammalla ja portit olivat auki Kermajärveen.
Sitten ajeltiin Kermassa.
Heinävesi näkyvissä! Kirkko on näemmä rakennettu melko korkealle.
Ja sieltähän se kirkko löytyi, mäen päältä. Kannatti kivuta. Iso oli tämäkin itäsuomalainen kirkko.
Melko kauas näkyi kirkon mäeltä.
Paloasema oli funkkista. Paloaseman kyltti oli sangen pompöösi.
Kylläpä helpotti, kun takaisin päin pääsi alamäkeen kävelemään!
Jatkoimme matkaa, joka aina välillä näytti kovasti hankalalta, vaan helpottihan se, kun tiesi että isommatkin laivat ovat näistä selvinneet.
Illan kutveessa saavuimme Karvioon. Kanavalle ei enää jatkettu, vaan yövyttiin odotuslaiturin parkkipaikalla.
Karvion lokit yöpuulla.
Iltakävelyllä kanavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti