Rääkkylä

Rääkkylän Paksuniemestä löytyi oikein hyvä vierassatama palveluineen. Hieman oli miettimistä miten sinne olisi pitänyt kiinnittyä, kun erilaisia mahdollisuuksia ja tilaa oli kyllä. "Tähän laituriin kylkikiinnitys, kiitos!" ohje löytyi laiturilta rantaan päin kirjoitettuna. Niinpä sitten irroitimme poijun ja kävimme kiltisti kyljittäin. Yllätettiin itsemme ja hipsimme terassille. Erinomaista palkittua juomaa oli tarjolla, Kolin panimon tuotteita.

Rääkkylän keskustaan oli matkaa pari kilometriä ja kevyenliikenteen väylän vieressä oli varsinainen luontopolku. Ensin upea kasvusto lehtomaitikkaa.

Sitten maariankämmekkä, joita olikin sitten runsaasti, kuten alemmasta kuvasta näkyy.

Ja sitten koulun kohdalla samaisen väylän varrella taaperteli siili.

Kunnan virasto oli melkoinen ökypytinki.

Ja kirkossa sitä vasta olikin kokoa ja näköä.

Sankarihaudassa oli melkoinen määrä vainajia ja kivat tavallisesti poikkeavat kukat.

Vettä alkoi sataa jo kylältä paluumatkalla ja sitten saatiinkin ihailla sateentolppaa - kaareksi tämä ei kasvanut, mutta leveyttä oli reippaasti ja värit olivat huikaisevan kirkkaat.

Seuraavana aamuna päästiin myllymuseoon katselemaan taidetta ja myllyä. Ninka Reitun kirjojen kuvitukset toimivat kyllä tauluinakin. Myllyn elämää nähnneet seinät toimivat hyvänä taustana.