Juojärvellä oli selkeä merkki, joka kertoi mistä väylä luostarille kääntyy - Valamon risti.
Ihan hyvä laituri oli
Valamon mailla.
Matkalaisten ei tarvitse miettiä miten käyttäytyä.
Luostarialueen portti on samaa tyyliä kuin alemmassa kuvassa näkyvä pääkirkko.
Alueelta löytyy pääkirkon lisäksi myös vanha kirkko, jossa kävimme vähän kuuntelemassa iltamenoja. Tuli siellä mieleen, että mitenhän hajusteallergiset ortodoksit selviävät jumalanpalveluksista...
Luostari on aikanaan evakuoitu Laatokan rannalta Heinävedelle Papinniemen kartanon maille. Kartanolla on ollut melkoiset kuusiaidat kaikkien teiden varsilla. Puut ovat reilusti yli satavuotiaita (laskettiin kaadetun puun kannosta).
Tässä yksi mahtavimmista puista.
Rannassa, josta luostarin risteilyalus Sergei tekee reissuja Juojärvelle ja kanaville, on laiturin lisäksi myös pieni tsasouna.
Kävimme luostarin ravintolassa nauttimassa V
alamolaisen teepöydän antimista. Olipa herkullista! Ostimme teetä myös mukaan.
Valamon hautausmaalle on haudattu luostarin asukkaita ja myös Lintulan luostarin nunnia ja sitten löytyi yksi hauta, joka erottui joukosta.
Pentti Saarikosken viimeinen leposija.
Yksi luostarin ulkoilureiteistä vei hautausmaan taakse, jossa oli pienen pieni rakennus, ilmeisesti erakkomaja. Pisin ulkoilureitti on 18 km, joka johtaa Valamosta Lintulan luostariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti