Kauden loppu

 Aliisa tyhjennettiin ja jätettiin Säynätsalon satamaan odottelemaan ylösnousua.

Kun peräkärri saatiin lastattua ja Aliisa valmiina nostoon, oli takana noin 2700 mpk eli 5000 km ja edessä noin 7 kuukautta kuivalla maalla. Hyvä kesä! Hyvä reissu! Kiitos kaikille seuraajille! Tämä oli nyt tässä!

Korpilahti

Hieno ilta ilahdutti Korpilahdella kävelijöitä. Lenkin jälkeen syötiin vielä kauden viimeiset letut.

Lopun alku

Nyt on sitten edessä viimeinen reissu tällä kaudella. Aamusella lähdettiin Kuhmoisista kohti Säynätsaloa, jonne Aliisa jää odottelemaan kuiville nostoa, pesua ja talviunia.
Kohtalainen länsituuli nosti pientä aallokkoa ja aurinko järjesteli hauskoja näkyjä. "Beam me up, Scotty!"

Hopeasalmi oli houkuttelevan näköinen. Tuo meidän lemppari-ankkurointipaikkamme jää tänä vuonna kokonaan käymättä. Ensi kesänä sitten...

Sysmä

Alkuviikon vierailukohteeksi valikoitui Sysmä. Reitti kylän keskustaan on kapea ja kaislikkoinen. Paluumatkalla nähtiin kauris uimassa, valitettavasti siitä ei saatu kunnon kuvaa.

 Laituri oli ennallaan, tosin sähköpiste sinne oli ilmestynyt. Pikkuisen on nuo poijut liian lähellä laituria, meidän pitää parkkeerata vähän vinoittain, eli heinäkuun ruuhkassa voi olla mahdotonta parkkeerata tuohon.
Hieno rantaravintola oli rakennettu satamaan ja lounaskin oli ihan maistuva - vähän reilusti oli kyllä lopsahtanut suolaa karjalanpaistiin.

Sysmän yössä paistoi täysi kuu.

Heinola

Lauantaiaamuna kello 6 lähdettiin käymään Heinolassa. Oli melko pimeää...

 Heinolassa oli ihan mukava keli ja tutut maisemat.

 Hotelli Kumpelin edessä oli taas parkissa pari hinaajaa. On ne suloisia...

Heinolan silta

Lehtisten saaret

 Lokakuun alku vietettiin Päijänteen virkistysalueyhdistyksen vieraslaiturissa Lehtisten saarilla. Ilma oli oikein kaunis ja vielä melko lämminkin.

Kuten kuvasta näkyy syksy on värjännyt maailman keltaiseksi  ja kuiva vuosi on vienyt järven rannasta. Vesi on harvinaisen alhaalla, uusia kivia on vaikka kuinka ja jokunen vakilaituripaikka on semmoinen, että ei sinne taida tänä vuonna päästä.

Kelvenne

Kaunis ilma houkutteli Päijänteen kansallispuistoon käppäilemään. Keskiviikkoiltana matkalla Vääksystä Kelventeelle näimme upean auringonlaskun.

Kelvenne on noin 10 kilometriä pitkä hiekkasaari Päijänteellä. Parkkeerasimme eteläkärjessä Kirkkosalmessa olevaan laituriin. Tuossa laiturin päässä, Aliisan perän kohdalla on muuten 10 metriä vettä.








Aivan mahtavaa maastoa! Mustia torvisieniäkin löytyi aamulenkillä.

Kävimme kääntymässä Kelvenneenlammella. Hieno lampi on reilu kahden kilometrin päässä saaren eteläkärjestä. Komea keli ja kauniit maisemat - ei hassumpi aamunavaus!

Kuhmoinen

Eilen illalla tultiin taas alukselle ja kyllä kannatti. Kovin paljon kauniimpi ei aamu olisi voinut olla Kuhmoisissa.

Luhanka

Luhanka on yksi lempipaikkojamme Päijänteellä. Vähäväkinen kunta, jonka kirkonkylä on lahdenpohjukassa, jossa on tilaa ja rauhallista. Hyvin voi yötä myöten saunoa siellä, keskellä kylää. Saavuimme Luhankaan jo perjantai-iltana myöhään ja poijupaikkoja oli ihan valita asti. Lauantai aamupäivällä tuli kylkikiinnityspaikoista pula, kun useampi höyrylaiva oli päättänyt viettää viikonloppua Luhangassa.  Kuvassa pari saapuneista aluksista neuvottelemassa kiinnitysmahdollisuuksista. Kyllä ne laivat sitten lopulta keksivät itselleen sopivat parkkipaikat. Luhangassa oli myös Aliisan sisaralus Pinata (näkyy aamukuvassa).

Lauantaina käytiin sienestämässä ja saatiinkin hyvä saalis. Tatit syötiin samantien paistettuna ja rouskut keittelin sunnuntaina kotona ja maanantaina tein niistä sangen maistuvan sopan.

Sunnuntaiaamu oli upea. Aamu-usva oli melko sakea, mutta vastaranta oli kuitenkin näkyvissä.

Lenkkeilin Hellun kanssa Luhankjärven ympäri ja sen järven toiselta puolelta otin kuvan kohti kirkonkylää.

"Kotona" taas

Päijänne näytti perin tutulta Kuhmoista kohti ajellessa. Vettä piisaa, ja kallioisaaria ja -rantoja.

Ihan uusi juttu oli Luhangan tuulimyllyt. Vielä ei myllyt pyörineet, mutta ilmeisesti syksyn mittaan. Tuulesta ei ollut puutetta, kaakosta puhalteli noin 8 m/s. 

Tehinselän läntisellä reunalla meidät toivotti tervetulleeksi Tehinsilmä.

Ja pian olimmekin sitten omalla paikallamme Papinsaaren laiturissa. Edessä parin päivän veneilytauko, viikonloppuna jatketaan kotivesien fiilistelyä.

Alus vuotaa

Voi sanonko mikä... en sano. Ihan täysin tappioitta ei siis Aliisan siirto sujunut. Tv-antennin jalusta katkesi, mutta se saatiin korjattua pikaliimalla. Tätä toista tappiota ei huomattu ennen kuin Vuorissalossa. Tai huomattiin se jo Korpilahdella, että Pikku-Siskon yhdessä ponttoonissa on pieni reikä. Toivoimme, että jeesus pelastaa - siis ilmastointiteippi. Ei pelastanut ja aamulla näky oli lohduton.

Nyt on sitten Pikku-Sisko taas paketissa kannella. Kotona edessä korjaussarjan kokeilu. Toivottavasti paikka pitää, jotta pääsemme vielä Hopeasalmeen sienestämään ja saunomaan tänä syksynä.

Korpilahti Vuorissaari

Kuhmoinen kutsuu, joten etelään päin oli Jyväskylästä lähdettävä. Mukava on tuttuja vesiä ajella. Kärkisten siltaakin tuli tervehdittyä kuin vanhaa kaveria.

Kävimme Korpilahdella Satamakapteenissa syömässä lounaan ja pumppaamassa Pikku-Siskon. Uskomattoman hieno päivä oli; ihan kesähepenissä tarkeni vallan mainiosti. Korpilahden satama on hieno, mutta jatkoimme matkaa Pidä Saaristo Siistinä ry:n retkisatamaan Vuorissaloon. Kävimme perinteisellä saarenympärikävelyllä ja totesimme, että olevamme saarella ihan keskenämme. Yes! Lenkiltä mukaan tarttui myös seuraavan päivän ruoka. Pilaantuneita tatteja oli saarella aivan valtavasti, mutta onneksi jokunen tatti oli syömäkunnossa. Alla kuvissa "syöpätatti". Aika erikoinen kasvuhäiriö tuossa lakissa. Kasvainpahkura oli pillistöä. Tämänkin meinaamme syödä.

Ilta oli aivan upea. Kuva on otettu makkaranpaistopaikalta.










Laiturilta sai tämmöisen kuvan tulehen tuijottajasta.

Jyväskylä

 Viikonloppu vietettiin Jyväskylässä. Satamassa oli melko rauhallista koko viikonlopun, mutta palvelut pelasi.

 Perjantai-illan lenkki osoitti taas kuinka hieno kaupunki Jyväskylästä on kehitetty. Jotenkin kaupungissa on semmoinen energinen meininki...

Laivakoira on melko hyvin oppinut sen, että laiturille ei mennä kuin luvan kanssa. Viikonlopun aikaan Hellu vietti melko paljon aikaa kannella katsellen ohikulkijoita... onneksi valtaosa kulki ohi aika kaukaa.

Harakkasaari

Ensimmäinen yö Päijänteellä vietettiin Harakkasaaren veneenlaskupaikalla, energialaitoksen vieressä. Ei haitannut laitos ihmistä milläänlailla. Hyvin nukutti pitkän maamatkailupäivän jälkeen. Harakkasaaresta ajelimme Säynätsaloon kauppareissulle ja sitten mutkan kautta Mämminiemeen yöksi. Mämmissä oli jokusia veneitä, mutta tilaa silti yllinkyllin. Ei jaksettu edes saunoa, taisi edelleen painaa edellinen päivä...

Varkaudesta Päijänteelle

Tiistai-iltana saavuimme Varkauteen. Taipaleen vierasvenesatama oli tyhjä, hyvä oli siellä valmistella Pikku-Sisko tulevaan "lentomatkaan".

Parkkeerasimme Varkaudessa Taipaleen kanavan alapuolelle tuttuun paikkaan odottamaan nosturia.
Vieressä lastattiin Helga, joka sitten lähti kohti Savonlinnaa.

Villen avustuksella saatiin targa alas ja paketoitua niin, että Aliisa oli valmis lähtöön.

Hieman puolenpäivän jälkeen Aliisa lähti lentoon ja lavetille.

Pari-kolme tuntia myöhemmin Aliisa siirtyi sitten lavetilta Päijänteelle, Harakkasaaren rantaan.

Illankutveessa saatiin takakansi tyhjennettyä, targa ylös ja kaupanpäälle vielä ankkurivinssikin kuntoon. Olemme siis valmiina syksyn viettoon!

Leppävirta

 Kuopiossa käväistiin kaupassa ja sitten jatkettiin Leppävirralle. Oli välillä vähän kivinen tie.

Ja Leppävirran kapeassa keskustassa oli oikein kunnon ruuhka. Saimme kiinni edellä menevän Matti-hinaajan lauttansa kanssa...

... ja vastaan tuli hinaaja kolmen tyhjän proomun kanssa...

 ... ja kun me sitten parkkeerasimme odottelemaan, että Matti ja lautta pääsee kapeikoista ohi, niin takaamme tuli RMS Neudorf.








Lopulta pääsimme parkkiin Leppävirran Unnukanrantaan. Kuva otettiin vasta aamulla, sitten kun valo riitti.

Aamulenkillä löysin nämä aivan ihanan näköiset sienet. Täytyy yrittää keksiä mitä olivat. Kuvassa väri on vähän pielessä, ne olivat oikeasti ihan kunnon keltaisia.

 Ja tässä sitten Leppävirran kaunein koira ihailemassa Kuopiota.
Aamulenkillä Hellu sai tuo mairittelevan tittelin vanhemmalta rouvashenkilöltä. Oli rouvalla silmää koirille ;-)