Judinsalo

Maalaismaiseman tienpientareet olivat varsin kukkaisat. Valitettavasti täältäkin löytyi myös lupiinia, mutta vielä melko vähän.

Upea aamu(päivä) heinäpellolla. Heinä oli kyllä jo ainakin kertaalleen paketoitu. Oli niin ihanaa, kun aurinko paistoi, mutta ei paahtanut.

Kurjenkello

Peurankello

Ohdake - ehkä piikkiohdake

Laivalaiturille vievän tienhaarassa on talo, jonka rapistumista olemme seuranneet vuosia. Olisi parempi, jos nuo autiot talot purettaisiin.

Olipa erikoisennäköisiä ötököitä nämä kaksi. Todennäköisesti kyseessä on maitepunatäplä. Valitettavasti puhelimeni kameralla ei tarkempaa kuvaa saanut, kun ei uskaltanut ihan liki mennä, etteivät kohteet karanneet.

Haapaperhonen lenteli laivalaiturilla.

Naissaaresta Judinsaloon

Yötä myöten päätettiin ajella etelää kohti, ehkä Vaheriin.

 

Ihan oli jo hämärää keskiyöllä, Kärkisten sillalla oli valot.

Kuu näytti kohtalaisen suurelta. Ja kaiken sateen ja tuulemisen jälkeen oli niin tyyntä, että kuunsilta oli näkyvissä.

Vähän ennen kello kolmea, edessä kuu ja...

... takana aamurusko.

Vaheriin mielittiin yöksi, mutta siellä olikin laituri täynnä, joten matka jatkui Judinsaloon. Lopulta viiden aikaan päästiin maate.

Naissaari

 

Vaajakosken vanha voimalaitos ja Aallon piirtämät talot.

Kävimme taas teatterissa. Hyvin pokka piti vaikka ensimmäisen näytöksen loppupuolella näyttelijät saivat niskaansa tosi reippaan sadekuuron.

Laukaa

Tuulenpuuskat huiteli sellaisella voimalla, että nokka oli tuuleen saatava, niinpä peruutettiin parkkiin.

 

Varmistimme, että Fish and ships toimi edelleen loistavasti ja pehmikset oli edelleen aivan valtavankokoisia.

Satamaan oli ilmaantunut myös lukutoukka.

Suolahti

Suolahdessa parkkeerasimme laituriin, josta ei nyt ihan täyttä varmuutta ole, että onko se varsinaisesti vieraslaituri. 

Se varsinainen merkitty vieraslaituri oli kylkikiinnityksillä jo valloitettu ja poijut Suolahdessa on yhtä hyviä kuin meidän nykyinen poijuhaka, joten ei sinne.

 

Iltakävelyllä löydettiin vanhasta asemarakennuksesta kahvila, joka oven tietojen mukaan on ollut auki vain vajaan viikon. 

Kävelimme myös kirkon vierestä.

Vesitornin mäellä oli oivallinen frisbeegolfrata.

Vesitorninmäeltä löytyi frisbeegolfradan lisäksi myös ratapölkkysieni muurahaispesästä.

Meriharakat tulivat laiturinkaiteelle nukkumaan.

Rekolahti

Sadepäivän iloja! Aurinko paistoi Rekolahden hiekkarannalle ja siellä ei ollut ketään muita.

Rekolahden ohjelma: koirien pissitys, kapun parturointi rankkasateessa (tästä pitäisi tehdä piirros), sauna ja syönti.

Aliisa Rekon laiturissa.

Lintulahti

Lintulahden laituri on aivan nelostien varressa ja matkaajia oli liikkeellä runsaasti. Kello viisi aamulla sain dokumentoitua hiljaisen hetken. 

Poijuhaka onnistui taas vääntymään putkitongeilla irrotettavaksi. Täytyy hankkia uusi haka.

 

Sinne jäi Lintulahti. Melko pilvinen keli, vettäkin ropisteli vähän väliä.

Viitasaari

 Helteen helpotettua ja sateenkin tauottua pääsimme lopultakin kokeilemaan, josko frisbeegolf olisi meidän laji.

Tuommoinen reilu 8 km lenkki tehtiin, josta golfia oli vaan tuo oikein sykerö osuus. Porthanin satamasta oli reilut puolitoista kilometriä radalle.

Rata kävi kääntymässä näkötornin juurella. Torni on avoinna, mutta sitä saa lähestyä vain sisäänkäynnin katoksen kautta. Toivottavasti kaunotar korjataan pian, ettei ihan rapistu.
 

Koko rata kierrettiin, tulokset olivat huimaavat. Olihan se niin, että se joka kerää eniten pluspisteitä voittaa?

Kuntoilun ja huvin lisäksi saimme vielä 0,15 senttiä ja lisää hyvää mieltä keräämistäni tupakantumpeista. Toki nuo roskat aiheutti vähän pahaakin mieltä...

Aamuinen vieras aluksella.
 

Sunnuntaina lähdettiin kauppareissun jälkeen kohti etelää tankin kautta. Dieselin hinta oli edellisen käynnin jälkeen laskenut noin 8 senttiä/litra.

ABC:llä oli melkoinen sutina, lomalaisia oli menossa suuntaan ja toiseen. 

Käytiin mekin syömässä ja lounas oli todella maukas.

Porthanin satamassa yövyttiin kolmen höyrylaivan kanssa, tässä yksi niistä sunnuntaina päivällä matkalla etelään päin.