Paussi

Aliisa jää nyt lekottelemaan kapteenin ja laivakoiran kanssa tänne Göteborgiin. Lisää kuulumisia tiedossa sitten paluumatkalta.

Liseberg

Huvipuistossa oli huvittavaa. Jonoja toki jonkin verran, mutta olipa siellä sitten muutamia hyrskyttimiä, joihin pääsi aina halutessaan. Kuvassa Lisebergin pääportti klo 22.10, kun lähdimme sieltä pois.

Kanonen oli hyvä vehje!
Seuraavan kuvan keinu oli ihan ok, mutta Viikinkivenettä jäimme silti kaipaamaan.

Paras kaikista oli kuitenkin Balder, vanha vuoristorata. Kyllä on aikanaan osattu tehdä hyviä vehkeitä.

Göteborg

Varkaudesta lähdimme siis 19.5. ja Göteborgiin pääsimme 26.6. Noin viikko tuosta ajasta oltiin maissa erilaisten juhlien ym. takia. Kaikkiaan melkein viikko ollaan oltu jumissakin. Tuulet eivät aina ole olleet suotuisia. Olemme nyt matkan läntisimmässä ja eteläisimmässä pisteessä (57°42,7' N ja 11°57,9' E). Takana on 908 mpk eli 1686 km.Kuukaudessa olemme kulkeneet läpi 74 sulkua. Saimaankanava, Mälarenin sulut, Götan kanava ja Trollhättanin kanava. Melkoinen tietoisku sulkutekniikasta. Götan vanhimmat sulkurappuset olivat eniten lihasvoimaa vaativat, uusimmat sulut - Trollhättanin sulut - olivat todella helppoja, uusimpia kun ovat.

Götan kanavassa miehistöäkin enemmän kärsivät pullukat (siis fendarit). Pullukoiden sukat olivat toki pari vuotta vanhat ja auringon hapristamat, mutta olisi ne tavan käyttöä vielä vuoden kestäneet.
Mitäpä sukista, kunhan pullukat kestävät. Yksi pullukka on jo teipillä paikattu. Siinä on oikein komea (luultavasti) naulan tekemä reikä.
Pullukat ovat suoriutuneet kyllä hienosti, Aliisan kylkeen ei ole saatu kuin yksi pieni kumaus, joka sekin vaurioitti vain maalipintaa.

Erityismaininnan toiminnastaan ovat ansainneet nuo isot pyöreät pullukat. 

Trollhettanin kanava

Trollhettanin kanava yhdistää Vänernin mereen pariakin kautta. Me menemme nyt Göteborgiin, emmekä varmaan merelle siis ensinkään. Siltoja on odoteltu ja aliteltu, kuvissa yksi näyttävimmistä laitoksista.

Trollhättanin sulut ovat uudenaikaisia, suuria ja helppoja kulkea. Suluissa ei virta juuri venettä heiluttele minnekään, ainakin alaspäin mennessä nämä kuusi sulkua kävivät ihan hisseistä. Hurjalta kyllä näyttää, kun aina sulun pohjalle pääsee.

Tänään on ollut sateinen päivä. Olemme jo Göteborgin kaupungin alueella ja kohta pitäisi löytää satamapaikka. Linkin osoittamasta paikasta olemme sen jo varanneet, saas nähdä löydämmekö...

Vänern, loppuosa

Vänerniä tosiaan riitti, noin 12 tuntia ajettiin Sjötorpista Vänernsborgiin. Kuten kuvista näkyy hiljaista oli, toki jokunen muukin alus nähtiin. Jopa muutama huvivene. Keliä oli kaikenlaista, lähes tyynestä noin 10 m/s tuuleen. Lopulta tuli vielä pimeäkin, mutta se nyt ei ole ennenkään menoa haitannut. Nyt haittaa ei ollut sitäkään vähää, kun väylä oli merkitty myös valoilla.

Keskellä ei mitään.

Rahtialus aallokossa.

Matkustaja-alus Diana yöpyi Vänernsborgissa.

Väylän reunojen linjataulut.

Vänernsborgin sillat

Vänernsborgin rautatiesilta avoinna.

Vänern

Viimeiset silta ja sulut Sjötorpissa on nyt ohitse ja tämä päivä keikutellaan Vänernin yli. Tämä järvi on valtavan laaja, mutta matala (pääosin noin 10 m syvä). Eikä täällä ole ketään muita. Mariestadin edustalla kourallinen veneitä, mutta nyt ei näy ketään ja tästä näkee 40 km lähes joka suuntaan.

Viimeinen silta aukeaa.

Viimeinen sulku Göta kanalista takana.

Rataprofiili

Vänern

Kivikoristeita Sjötorpin edustalla.

Hellu 2 v

Päivänsankari teki aamulla selväksi, että ilman minua et lähde nyt mihinkään.

Lenkille siis. Löysimme paitsi tällaisen liki suomalaisen metsän, niin myös hyttysen. Todellakin yhden hyttysen! Näimme myös hauskannäköisiä nautoja ja rotukissan joka kuljeskeli ihan vapaana.

 Juhlia jatkettiin sitten 15 sulkua myöhemmin Sjötorpissa.
Kakkua osattiin pyytää oikein kauniisti.

ja kakku maistui oikein hyvin. Kynttilöinä kuivattua ankkafileetä.

Kakunsyönnin jälkeen sängyssämme loikoi oikein onnellisen näköinen koira.

Töreboda

Töreboda oli ihan kohtuullisen kokoinen kaupunki/kylä. Kanavan rannalle oli paikalliset yritykset (oletan) lahjoittaneet penkkejä. Ohessa yksi lystikkäimmistä. Kylän antiikkikauppa oli kyllä ihan vertaansa vailla; kuvassa yksi monista huoneista. Sieltä olisi saanut vaikka höyrykoneen telegrammin tai täytetyn mäyrän.

Huipulla

38 sulkua takana ja huipulla paitsi tuulee on myös ahdasta. Aivan mahtavat maisemat... väylällä oli syytä pysytellä hyvin tarkasti.

Ja sitten alkoi alamäki. Ensin nostosilta ja sitten pieni sulku alaspäin:

Kanava, sulkuja, avattavia siltoja...

Bloggaustahti vain hidastuu, mutta kunto kasvaa. Illalla, kun päivän sulutukset on ohi, niin on takki niin tyhjä, että ei jaksa ajatella mitään kovin monimutkaisia ajatuksia. Niinpä on sitten syöty, käyty pienellä kävelyllä, pelattu Skibboa ja katsottu puolella silmällä jalkapalloa.

Alla kuvakooste.

Juhannuspäivän päivätyö oli Bergin sulut, yhteensä 7 rappusta.

Sulkuun sopi hyvin kolme alusta.

Illalla kävimme kuvaamassa jo suljettua sulkua alhaalta päin... ihan tuo korkealta näyttää tästäkin kulmasta. Rappusilla kiivettiin ylöspäin noin 19 metriä.

 Avattavia siltoja on ohitettu runsaasti. Erikokoisia teitä on katkottu, mm E22, tässä kuvassa ihan tämmöinen pieni kylätie.

Ihan kaikkia teitä ei ole näemmä haluttu katkoa, joten modernin tekniikan aikana osa teistä kulkee kanavan alitse. Akveduktiksi näitä virityksiä kutsuvat. Ajettiin siis autojen yli - hih!

 Parkissa Borensbergissä. Nätti ilta, mutta melko viileää oli.

 Iltakävelyllä löytyy aina kaikenlaista jännää. Arvelimme, että me emme ehkä tarvitse Nääs kurssia...

Juhannusaamu

Yöllä oli kylmä ja aikaisin aamulla satoi vettä, mutta kun saatiin lähtökuopat valmiiksi, niin keli oli jo ihan mukava: pilvipoutaa, 13 astetta lämmintä. Maisemat ovat nyt jo tutunoloisia.

Aamun ensimmäinen sulku oli nimeltään Bråttom.

Aamun paras tapahtuma oli se, että Sanni ja minä näimme rantakäärmeen. Käärme oli odotuslaiturin vieressä lämmittelemässä ja säikähtyi suuresti, kun Sanni hyppäsi laiturille. Hämmästyksissään käärme "hypähti" laiturille ja siinä se sitten Sannille sihisi hetken ennen kuin puikahti laiturin alle. Komeat keltaiset läiskät silmien yläpuolella, lajinmääritys oli helppoa. Kuvaa käärmeestä ei tietenkään saanut, kun oli kädet täynnä köysiä ja Jykä ei nähnyt koko käärmettä, kun piti keskittyä ohjaamaan alusta.