Matka Joensuuhun

Kun lopulta torstai-iltana noin puoli kuusi saimme tiedon, että Kaltimon sulku toimii, niin sitten mentiin ja aika haipakkaa, koska Joensuun sulku sulkeutuisi klo 23.00. Kiireessä meitä auttoi melkoisen vuolas virta. Normaalisti matkanopeutemme on noin 6 solmua, nyt paineltiin välillä yli kahdeksaa solmua tätä kiemuraista Pielisjokea.

Virrassa reimaritkin olivat jatkuvassa liikkeessä.

Ja niin vain klo 22.45 oli Joensuun sulku ohitettu ja septin tyhjennys käynnissä. Tästä matkattiin vielä Jokiasemalle parkkiin. Sinne matkalla piti taas targa kaataa, jotta päästiin Ylisoutajan sillan ali, kun ei viitsitty kanavanhoitajalle aiheuttaa ylitöitä. Hän kyllä kysyi, että menemmekö siitä vielä, mutta me sanoimme, että ei. Mentiinpä kumminkin...

Eno

Lieksasta matkaa jatkettiin Enoon. Matkalla piti ottaa kuva Uimaharjun tehtaasta, aina joku tehdas täytyy kuvata. Sellutehtaan vieressä myös saha.

Enossa parkkeerattiin laivalaituriin. Illan kutveessa käveltiin katsomaan maisemia Kaltimon sillalta ja kun tarpeeksi kauas käveltiin saatiin Aliisan perä ikuistettua Enossa.

Tässä Kaltimon silta maanteitse kulkevien vinkkelistä.

Eno on kyllä hupaisa paikannimi ja aluksemme oli siis Enonniskassa. Ravintola Enon vene oli jo mennyt konkkaan. Äkkisältään ei mistään löytynyt syytä miksi Eno on Eno, miksei setä tai täti...

Meidän piti olla Enossa vain yksi yö ja keskiviikkoaamuna oli kauppareissun jälkeen tarkoitus lähteä Joensuuta kohti. Yritettiin kyllä, mutta kun pyysimme Kaltimon siltaa aukaisemaan, niin kertoivat keskusvalvomosta, että Kaltimon sulku on epäkunnossa, joten parempi jäädä Enoon. Niinpä oli aikaa mm. jääkaapin sulatukseen.

 Osuimme myös todistamaan perin merkillistä episodia. Noin kolmekymppinen mies tuli laiturille skootterin kanssa, viskasi ensin kypärän järveen ja sitten talutti moponkin yli laidan. Kypärä kellui, mopo ei.

Tuo öljyläikkä katosi järven pinnalta sangen nopeasti. Myöhemmin päivällä mies kävi laiturilla kaverinsa kanssa ja siinä taivastelivat, että sinne meni. Ilmeisesti olisi mielellään ajoneuvon rannalle nostanut, kun kerran kyseli kuinka syvää laiturin päässä on. Hieman hämmästyi, kun kerroimme, että 2,5-3 metriä. Ainakaan vielä torstaina ei käynyt mopoa pelastamassa.

Keskiviikkoilta oli oikein kaunis, niinpä lähdimme katsomaan vanhaa Kaltimon kanavaa. Hieno maisematie oli penkereenä uuden ja vanhan välissä.

Vanhan kanavan rannalla oli myös vieraslaituri. Tuonne emme olisi millään päässeet, kun molemmissa päissä reittiä vain 2 metriä korkeat sillat. Yllätys, tältä laiturilta oli ihan kunnossa oleva käyntisilta maihin.

Lieksa

Lieksaa lähestyttäessä toisella puolella järveä siinteli taas Koli. 

Hieman meinasi olla hankaluuksia päästä Lieksan vierasvenelaituriin ja hieman heiveröisen oloinen se laituri olikin, mutta kun kerran oltiin päätetty käydä Lieksan keskustassa, niin parkkeerauksen jälkeen lähdettiin sateenuhkasta huolimatta parin kilometrin kävelylle. Matkalla nähtiin pienen pieni tsasouna,

 kellotapuli ja

luterilainen kirkko. Linkin takaa löytyy toisen blogistin ajatuksia ja kuvia näistä. Mukavasti on tietoakin tarjolla.

Kirkon ympärille oli istutettu perin erikoisia puita. Vielä ei olla löydetty mistään mitä nämä voisi olla. Hyvinvoivilta näyttivät.

Kaupungille tullessa ensimmäinen oikein kaupaksi luokiteltava rakennus näytti hylätyltä, näyteikkunoissa hujan hajan kaikenlaista tiskipöydästä lähtien. Ovessa oli kuitenkin ohjeet miten kauppiaaseen saa yhteyden.

Lieksan vaskiviikko on tämän kaupungin päätapahtuma. Valitettavasti oltiin taas liian aikaisin liikkeellä. Kaupungilla tapahtuma näkyi jo.

Vohvelinsyönnin ja mansikka- ja leipäostosten jälkeen satamaan palatessa saimme hyvän kuvan parvekkeiden kilpavarustelusta. On tainnut alakerrassa vähän itsehillintä pettää kukkaostoksilla. Alukselle palattiin melko ripeästi, kun vesisade vähän vauhditti menoa.

Bomba

Nurmeksen satamakioski avasi maanantaina ovensa ja juuri ennen lähtöä kävimme vohvelilla. Oli hyvää! Satamakioski työllistää paikallista nuorisoa ilmeisesti joka kesä ja hyvä niin.

Sinne jäi Nurmeksen keskusta. Kuvassa keskellä vaaleansininen rantakioski ja punainen rakennus on ravintola Kesäheila, jossa aina silloin tällöin tapahtumien tarjoilut.

Seuraava etappi oli Bomban talon vieraslaiturissa. Käytiin tankkaamassa ja huomattiin, että rantaan oli tehty hyvät vieraslaiturit, jotka on ihan kylpylän ja hotellin vieressä. Googlen löytämien lähteiden mukaan vain laituri joka ei sovellu yöpymiseen. Vanhaa tietoa oli se.

Bomban talon alueella on paljon kauniita karjalaisella mallilla tehtyjä taloja. Kuvassa yksi niistä.

Alueen laidalta löytyi Hiljentymisen polku, joka johti tämän kauniin tsasounan äärelle. Sisälle emme päässeet, kun taas olimme liikkeellä myöhään.

Tsasounan viereen on pystytetty ristit sodassa kuolleille Suojärven kylän siviileille. Pala kurkussa, kunpa ei ikinä enää.... Ristien historiaa löytyy tämän linkin takaa.

Karjalan kieltäkin vähän opittiin.

Ei kuitenkaan yövytty Bomballa vaan jatkettiin takaisin kohti etelää. Nyt oli keli mitä mainioin.

Yöllä parkkeerasimme Lieksan Ahvenlahden pienvenesatamaan, joka Lieksan kaupungin sivujen mukaan ei ole vieraslaituri, mutta mm. vierassatamat.fi on sitä mieltä, että on. Hyvä oli siellä saunoa ja yö nukkua.

Juuka - Nurmes

Tuuli rypytti Pielisen pinnan sunnuntainakin.

Videoin menoa puolisen minuuttia, ryppyistä oli koko päivän. Ja tuuli vain yltyi, kun pääsimme Nurmekseen. Vierasvenesataman tiedot olivat kaupungin sivuilla epämääräiset:
"Tarkoitusta varten osoitetuista vierasvenepaikoista ei peritä vuokraa yhtä vuorokautta lyhyemmältä ajalta. Tämän jälkeen maksu on 7,26 €/vrk + alv."
Tarkoitusta varten osoitettuja paikkoja ei löydetty, mutta laivalaituriin sitten kiinnityimme, ja jos olisimme olleet siellä kauemmin kuin vuorokauden, niin mihinkä ihmeeseen tuo 7,26 + alv (hih!) olisi pitänyt maksaa.

Syömässä käytiin kebabilla, ja kyllä lähti nälkä. Sannin annoksesta söimme vielä seuraavan päivän lounaan, kaikki kolme.
Merimiesunionin jäsenet löysivät linja-auton, joka oli menossa heille päin ja niin oli juhannus hoidettu.  Nurmeksessa oli komea kirkko ja kauniita puutaloja.

 Rautatieasema oli kaunotar ja kaksi kertaa päivässä tästä olisi päässyt kiskobussilla Joensuuhun.

Nurmeksessa oli jätetty vanhat palotorit ja -kujat rakentamatta. Mukava museoidea. Nurmeksessa käytiin kirpparilla, syötiin jätskiä ja ostettiin evästä sekä itselle että koirille. Ja koirille haettiin myös punkkipannat, toivottavasti tehoa löytyy.

Juhannuspäivä

Juhannusaamuna lähdettiin Kolia katsomaan. Siellähän se siinteli.

Matkalla Hellu teki selväksi mielipiteensä kännyköistä. "Huomio ja hiplaa koiraa, älä kännykkää."

Kolille pääsee Lieksasta myös vesiteitse. Entinen Päijänteen kauhu, Suvi Express, on löytänyt tiensä Pieliselle. On kyllä sanottava, että nyt miehistö osasi hommansa ja matkustajiakin oli kyytiin löytynyt, joten ehkä tämä kantosiipialus on nyt lopulta paikkansa löytänyt. Onnea ja menestystä toivottelemme. Kolin vierasvene satama oli oikein mukava ja toimiva, kaikki palvelut löytyy - kauppaan taisi olla vähän matkaa.




Juhannuspäivä oli helteinen ja sateinen ja itikoitakin oli vähintään riittävästi, eli paljon hyviä tekosyitä kävellä vaan tasamaata eikä sitäkään kovin pitkälle.

Tuuli puhalteli reippaasti, joten ajeltiin sitten suojaisia väyliä ja päädyttiin Juukaan. Ei ole kallista tuossa vieraslaiturissa, tosin ohjeet näkyi vasta kun pääsi maalle ja eihän me tuohon vieraslaituriin mitenkään sovittu.

Parkkeerasimme laivalaituriin Poiju-nimisen aluksen kanssa.

Hyvä oli siinä yö pötkötellä ja seurata juukalaisten pissirallia. Kävivät kilvan yöllä rannassa kusella autoillen, vaikka ABC aseman vessat olisivat varmaan olleet oikein viihtyisät. Rannalla oli huussi, mutta ei sitä kukaan muu kuin me käyttänyt. Hupaisaa...

Juhannusaattoilta

Juhannusaattoilta on yleensä kokkojen laskemisen aikaa, mutta tänä vuonna oli metsäpalovaroitus voimassa lähes koko maassa, joten ei kokkoja näkyvissä.
Yksi erikoisempi juhannuskoivu osui reittimme varrelle.

Yöksi ankkuroiduimme Rääkkyyn saaren edustalle. Siellä sitä keikuttiin kansallismaisemassa, jota toiset ihaili Kolilta. Hyttysiä, mäkäräisiä ja punkkeja oli reilusti, joten kuvia ei juuri otettu.

Vanamo kukki aivan mahtavan hienosti Rääkkyyssä.

Sulku ja siltoja

Juhannusaaton seuraava stoppi oli Kaltimon kanava. Kaltimossa kuten Kuurnassakin on koski valjastettu energiantuotantoon.

Kaltimon sulun odotuslaiturilla meitä tervehti taas mädän kalan haju ja tietty se kalakin.

Portti aukesi. Sekä Kuurna, että Kaltimo olivat sekoitus Kalkkisten ja Kolun sulkuja, joista olemme aiempina vuosia useasti kulkeneet. Täällä alaveden puoleinen portti nostetaan ylös pois tieltä, kuten Kolun sulussa molemmat portit ja yläveden puoleiset portit lasketaan kanavan pohjalle kuten Kalkkisissa.

Melko alhaalta lähdettiin nousemaan. Sulutuskorkeus oli yli 8 metriä. Olipa virkistävää tuossa varjon puolella olla, hellettä riitti tuollekin päivälle.

Sulkuun pyrkijöitä alavesissä, kun me olimme jo ylhäällä.

Seuraavaksi matka tyssäsi Kaltimon siltaan.

Ja hetken päästä matka tyssäsi Enoon menijöillä ja Enosta tulijoilla. Saatiin matka katkeamaan reilu kahdeltakymmeneltä ajoneuvolta, joista yksi oli linja-auto. Alemmassa kuvassa liikenneruuhka sillalla.

Seuraavaksi pysäytettiin juhannusaattoillan liikenne tiellä 73. Joskus nousee tie pystyyn. Myös rautatiesilta nostateltiin, mutta siihen sulun hallitsijat pyytelevät aina luvan VR:ltä.

Ja heti, kun olimme sillat ohittaneet, ne alkoivat laskeutua takaisin paikalleen. Täällä oli mahdotonta laskea kuinka monta autoa saatiin pysäytettyä, kun rautatiesilta peitti näkyvyyden hyvin tehokkaasti.