Iisvedellä: Päivö-myrsky ja myrskyn jälkeen

Kesäkuun viimeiseksi päiväksi oli ennustettu myrskyä ja niinpä valitsimme seuraavaksi yöpymispaikaksi myrskyltä suojassa olevan Iisveden sataman. Erityisen turvallinen olo tuli, kun takanamme oli parkissa Meripelastuksen vene.

Hyvä oli tuulensuoja. Tuulimittarimme tavoitti vain noin 15 m/s lukemia puuskissa, kun virallisella mittauspaikalla lukemat olivat jopa yli 20 m/s.

Ei suurempia myrskyvahinkoja, mutta puiden lehtiä, neulasia ja muuta roskaa oli muuallakin kuin Aliisan kannella. Ihme kyllä rantapaviljongin terassiteltta ja muoviset kalusteetkin olivat ihan paikallaan.

Heinäkuun ensimmäisen kunniaksi kapu ja försti pelasivat erän biljardia ja sitten nakattiin vielä paninit navanseutuville ennen kuin lähdettiin huoltolaiturin kautta kohti kanavia.

Veikkauksen pelikone tuolla takana muuten ilmoittelee, että rahaa saa taas ruveta siihen työntämään heinäkuun puolivälissä.

Komia on uusi huoltolaituri ja -rakennus, mutta paikka on kyllä ahdas, ilman ohjailupotkureita tuonne ei olisi päässyt mitenkään. Septipumppukin on hidas ja toimii vain jonkun minuutin kerrallaan, mutta saatiin septi tyhjäksi ja dieseltankkkia vähän täytettyä.

Karttulasta Iisvedelle - huomioita

Pulkkilansalmen lossi on ilmeisesti poistettu liikenteestä.

Iisvedellä oli oikein ajankohtainen varoitus. Toki katoilta on uhattu putoavan lunta ja jäätä lähes joka paikkakunnalla, mutta tällaista varoitusta ei ole muualla nähty.

Karttula

Päivän päämääränä oli Karttulan keskusta, jonne tuli bussi Kuopiosta ja toi förstin takaisin alukselle. Paikkakuntalaiset varsin hämmästyivät, kun kuulivat, että useampikin bussi päivässä Karttulaan saapuu.

Nälkä käytiin karkottamassa kebabilla ravintola Avokadossa. Hyvä oli kebab, eikä palvelussakaan ollut moittimista.

Illalla lähdettiin ruokkimaan hyttysiä ja etsimään näkötornia. Löytyi sekä hyttysiä että torni. Hyvä ja jämäkkä torni olikin.

Tornin jämäkkyys ei muuttanut kapteenin mielipidettä sinne kiipeämisen järkevyydestä. Alas jäivät kapu ja koirat.

Karttulan näkötornin lähettyviltä löytyi vesitorni ja myös radio/telemasto.

Maston juurella oli ohjeita, joista ei oikein ottanut selvää, jotta mitä olisi pitänyt tehdä. Päätimme sitten, että parempi vain kävellä ohi.

Kävelyllä nähtiin myös Karttulan koulu. Melkoinen rakennus, millainen lienee sisältä. Mahtaako olla luokkahuoneita ollenkaan vai onko rakennettu uusien trendien mukainen avokonttorikoulu.

Satama oli ennallaan, näytti täydeltä, mutta hyvin sinne mahtui kylkikiinnitykseen. Lahdella uiskenteli joutsenperhe.

Kolu, Tervo

Kolun sulun avautumista odotellessa kuvasin lumpeita. Lopputulos on vähän kehno: vesi näyttää ihan mustalta ja valkoinen kukka vain loistaa vedestä. Oheista kuvaa vähän yritin editoidakin, mutta ei oikein taidot riittäneet. Mutta onpa kuitenkin neidonkorento lumpeenlehdellä.

Kolun portti aukesi ja niin lähdimme laskemaan alaspäin Rasvangille.

Alas päästiin ja portin auettua yllätyttiin - vastaantulevaa liikennettä! On ollut niin hiljaista taas täällä ylävesillä, että jokainen isompi vene on ihmettelyn aihe. Alaportti pudotti Aliisan kannelle pienen ahvenen.

Kolun jälkeen edessä oli jälleen Tervonsalmi.

Tervon kunnan savusauna, joka paloi vuonna 2012 tai 2013, oli lopultakin korjattu. Päältä palaneet hirret oli jätetty paikoilleen ilmeisesti muistuttamaan lämmittäjiä siitä, että savusauna palaa herkästi. Ja onhan ne mustat hiiltyneet hirret melko komeitakin.

Melko monessa paikassa huomattiin, että Sisä-Savossa on satsattu aurinkoenergiaan. Kuvassa Tervon palolaitoksen katto.

Säviän avokanavan maisemia

Säviän avokanava yhdistää Pielaveden ja Nilakan. Tässä Pielaveden puoli ja...

...toisella puolella näkyy Nilakka.

Eilen lenkkeillessämme käytiin vilkaisemassa kuvan mökki- ja leiriytymisaluetta. Ei ollut siellä ketään, eli jos kaipaa rauhaisaa lomaa, niin nokka kohti Nilakan pirttejä. Lomarenkaan kautta voi vuokrata mökin, karavaanilla liikuttaessa voi vain ajaa pihaan ja ilmoittautua.

Nilakan selilläkin näyttäisi vettä olevan reilusti, mutta tuolla keskellä selkää on reimariportti, josta on syytä ajella, ettei jää pohjasta kiinni.

Säviässä seurattiin tiirojen elämää

Vietimme mukavan lämpimän päivän Säviän laiturissa. Rannalla on Juhlatalo, joka toimii nykyään vain tilausravintolana ja kalasatama. Emme palveluja tarvinneet, niin mukava oli tuolla pari yötä ja päivä olla. Vesi oli sopivan lämmintä uintiin (24°C).

Ohjelmaa meille tarjoili tiirojen valtaama aallonmurtaja. Heti kun veneeltä lähti rantaan päin nousi tuolta lentoon parikymmentä tiiraa.

Suurimman osan aikaa tyypit vaan oleskelivat rauhassa.

Aikamme kun tiirailtiin, niin löytyihän sieltä heinikon reunamilta syy tiirojen puolustuskäyttäytymiselle. Ensin esille ilmestyi yksi poikanen...

...ja sitten näkyville tuli vielä kaksi lisää. Hyvä suojaväri, ilman kiikareita noita ei erottanut ensinkään.

Siitä päätellen, että tiirat kuljettelivat ruokaa tuonne heinikkoon vähän eri puolille, voisi arvailla, että poikueita oli useita.

Tämä särki päätyi lopulta kalastajansa omaan kupuun. Melko iso kala oli kokonaan nieltäväksi, vaan sinne meni.

Tällä emolla ei ollut ruokaa tuomisina.

Pielavesi

Nilakalta siirryttiin Pielavedelle ja pian kirkko tervehti meitä.

Kapteeni haki pitsat ja kapteenska lenkitti koirat ja kävi kaupassa. Suhtkoht sama aika meni kummassakin hommassa, eli Laivurissa oli ruuhkaa. Syötiin Poutasää ja Autiomaa. Hyviä olivat. Tällä kertaa on kuitenkin todettava, että pitsakisassa Kerkonkoski piti ykköstilan.

Lenkille oli taas ilmestynyt uusiakin tilataideteoksia. Tämä teos oli nimeltään palloillaan. Aika kiva!

Pitsojen kera lähdettiin katselemaan varsinaista Pielavettä. Kuva Kovero-nimisestä saaresta. Ei saanut siitä oikein kuvaa, kun ei ole dronea, mutta saaren muoto näkyy hyvin alla olevassa karttakuvassa.

No mutta mikäs se siellä ui? Kaurishan se.

Kaikessa rauhassa tämä tyyppi nousi saaren rantaan.

Aurinko laski saarien taa ennen kuin parkkeerasimme Säviän laituriin.

Kartassa näkyy iltaristeilymme reitti. (Valitettavasti keltaisella, hieman hankala hahmottaa tuolta maa-alueiden välistä.)

Kolun kanava

Lauantaina saatiin lopulta aikaiseksi lähteä pitsalle, siis Pielavedelle. Ensin edessä tuttuakin tutumpi Kolun sulku. Oikein hillitysti ja mukavasti se meidät taas nosti Rasvangista Nilakkaan.

Aika nättiä on tuo kanavan uoma.

Kanavan reunamilla kasvoi pienikukkaisia lumpeita, todennäköisesti siis suomenlumpeita.

Hellepäivät Tervossa

Hirmuisessa helteessä lähdettiin ajelemaan kohti Tervoa.

Vähän ennen Tervonsalmea oli rakennettu kolme ökypytinkiä. Tässä niistä suurin ja kaunein, muut edustivat nykyrakentamistrendejä.

Tervon vierasvenesataman takaa oli puretty pois yksi vanha ökypytinki, ilmeisesti entinen kunnanlääkärin virka-asunto. Iso talo, mutta ollut jo vuosia käyttämättömänä, ainakaan 12 vuoteen siellä ei ole ollut liikettä. Komealle rakennuspaikalle on kaavoitettu rivitaloja.

Kaunis ilta.

Ei ole julkinen liikenne täysin kuollut, pari kertaa arkipäivässä mm. tältä pysäkiltä pääsee Kuopioon. Tilanne käytettiin hyväksi, kun försti lähti välillä käväisemään Itä-Savossa.

Olimme lämpömittarin kanssa samaa mieltä, ei ole kivaa, kun lämpötila pyörii kolmessakymmenessä. Onneksi jääkaappi sentään jaksoi pysyä kylmänä (se on tuo 4,1 astetta).

Ihana koristenauha käsityöläisten kaupan laipiossa. Tällä kertaa ei puodissa piipahdettu, mutta Hellun kanssa käytiin Pohjalammin luontopolku kiertämässä tänäkin vuonna. Vehkat ja karpalot kukkivat todella runsaslukuisasti.