Savitaipaleen Partakoski kuulosti mielenkiintoiselta. Sinne siis, tuon pikkusaaren takaa löytyi meille sopiva poijupaikka.
Ja tuossa kuvassa Partarannan viime vuonna tulipalossa tuhoutuneen rakennuksen tilalla olevassa konttiravintolassa käytiin iltapizzalla.
Kävelyretki Kärnäkoskelle, alkoi ihmetellen portinpylväitä.
Selonteko alueen taisteluista.
ja muistomerkki taisteluissa menehtyneille.
Matkalla linnoitukselle nähtiin myös pyjamalude.
Linnoituksen rauniot olivat hyvin näkyvissä, mutta yhtään rakennusta ei ole säilynyt. Linnoituksessa oli kuitenkin kerrottu mitä missäkin aikanaan oli.
Pääosin linnoitus on pidetty niittynä/ketona, mutta muutama puukin on jätetty komistukseksi.
Niitty vailla vertaa... yleensä täällä on lampaita maisemanhoitotöissä, mutta tänä vuonna lampaat oli keksineet, että tuolta pitää karata, joten tänä vuonna edessä melkoiset niittotalkoot.
Alla video Kärnäkoskesta:
Kärnäkosken maisemista löytyi myös muistoja puutavaran liikuttelusta. Kuolimojärveltä Saimaanrannalle on kulkenut rautatie.
Kuolimojärven rannassa oli vielä näkyvissä vanhan lotjasataman rakenteita.
Järven rannalla oli myös laavu, jonka takana oli aivan mahtavia lohkareita, joiden väliin/alle oli jäänyt luolia.
Partakoski virtaa myös valtoimenaan ja nämä kosket tarjoaa lohille kutupaikkoja.
Lauantaiaamuna kiivettiin Ruhtinaanmäelle, josta löytyy kahvila ja kotieläinpiha.
Puutarha oli kaunis ja näkymät aivan mahtavat.
Talo on päässyt rapistumaan. Sisätiloista oli remontoitu ihan viihtyisä kahvila, lieneekö isäntäväen omat tilat vielä kunnostettu? Talon ulkopinnat olisivat kyllä kunnostuksen tarpeessa, mutta ehkä nekin vielä.
Kotieläinpihalla taaperteli ankkoja...
ja kanoja. Oli siellä ihan vähän tavallisemmankin näköisiä kanoja, mutta nämä tupsupäät olivat hurmaavia. Kaneja ja kissojakin nähtiin.
Ja teemaan ei niin sopiva Raipe! Tai no, saihan Raipe Saipasta muiden joukkueiden kauhun.
